Hyvää joulua kaikille!

Täällä sitä ollaan Rukalla joulua viettämässä. Mäkeen tekis mieli, mutta minkäs teet. Onneks tässä mökissä (Tipin isän mökki tällä kertaa, Otsolanhovi) on langaton verkko ja pääsy nettiin, niin voin jopa tehdä töitä ja muutenkin surffailla halutessani.

Lisäks mull' on kirjoja odottamassa, liukuesteet kengissä ja joulupukki toi lumikengätkin, joten Talvijärveä pääsen kiertämään niin, että ihan hiki tulee ja se tekee hyvää. Ja aamuisin on hyvä palvelu: Tipi tekee aamukahvit ja puurot ennen kuin herättää mut, sitten syödään aamiainen yhdessä ennen kuin se lähtee mäkeen. Mukaviahan nämä tällaiset aamut on!

Oon myös käynyt Kumpareen kuntosalilla siten, että meen kävellen sinne ja tuun bussilla alas - koska alamäkeen käveleminen tuntuu pahalta jalalle.

Perjantaina käytiin Kuusamon uimahallissa vesijuoksemassa - Tipikin oli elämänsä ekaa kertaa kokeilemassa enkä oikeen usko, että tästä tulee sille mitään suosikkilajia. Oltais ehkä menty tuntia aikaisemmin, jos oltais tiedetty, että Kuusamon uimahallissa on perjantaisin klo 14 alkaen lasten leikkitunti = lapset ja kaikki mahdolliset lelut, patjat, kellukkeet, rinkulat, räpylät jne. on sallittuja altaassa, samoin hyppely reunoilta - montaa hienoa pommia saatiinkin oikein tosissaan väistellä. Olihan siellä elämää ja vilskettä siis - tavallaan aika hauskaa. Mutta kyllä se vähän vähens harjoituksen tehoa.

Jalka kuitenkin alkaa olla parhaimmillaan melkein suora ja ainakin vesijuoksu tuntui sujuvan suht hyvin.

Tuomio julistettu - leikkausaika varattu

Eturistiside poikki, lisäksi sisempi kierukka revennyt ja sisäsivuside venähtänyt - muut mahdolliset vammat selviävät sitten leikkauksessa, joka on 3.1.2008. Sitä ennen mun pitäis jumpata polvi suoraksi ja vahvistaa muutenkin jalan lihaksistoa kuntouttamisen nopeuttamiseksi ja helpottamiseksi.

Sain sitten fysioterapeutille ajan saman tien - kävin vain kahvilassa kahvilla välissä - ja hänen kanssaan käytiin polvijumppaa läpi. Tavoitteena tosiaan saada jalka suoraksi ja toimivammaksi jo ennen leikkausta. Tulee kuulemma kuntopyöräily ja vesijuoksu tutuiksi kevään mittaan.

Leikkauksesta 6 kk ennen kuin saa pelata pallopelejä tai mennä mäkeen. Voi huh. Elämä uusiks...

Nyt olis aikaa käydä teatterissa, mennä kielikursseille, tehdä käsitöitä ja vaikka mitä. Katsotaan nyt. Joulu-uusivuosi vietetään kuitenkin Rukalla, kun mitäs sitä tännekään jäädä harmittelemaan. Mä voin kuitenkin käydä kävelyillä, lumikenkäilemässä, vesijuoksemassa, kuntosalilla jne. jne.

Magneettikuvat otettu

Kävin tänään magneettikuvissa, mutta tulokset kuulen vasta ens maanantaina, kun mulla on uus aika ortopedille. Kuvaus kesti jonkin aikaa ja laite oli iso ja piti tietyllä tapaa tykyttävää ääntä. Kuuntelin kuulokkeilla radiota (aivan väärää kanavaa - sieltä tuli jotain tosi tylsää keskusteluohjelmaa) ja yritin olla ihan liikkumatta. Aika hyvin se tais onnistuakin, ei se laitehoitaja ainakaan joutunut mitään kommentoimaan tai valittamaan.

Oon aika pettynyt IF:iin, niiltä ei saa edes lääkärin lähetteestä maksusitoumusta magneettikuvaukseen - piti maksaa itse ja tehdä sitten jälkeenpäin anomus erikseen. Surkeeta - täytyy tosissaan harkita vakuutusyhtiön vaihtamista, kunhan tää ruljanssi on ohi!
Katotaan, saavatko maksusitoumuksen aikaseksi edes ennen leikkausta.

Jalalla klenkkaaminen on tylsää ja hidasta puuhaa - meinaan itsekin kyllästyä matkalla, kun en pääse perille sitten millään. Ja todellakaan en kävele mitään pitkiä matkoja - hissiltä ruokalaan ja takaisin töissä jne.

No, ens maanantaina sitten lopullinen tuomio.

Ei voi olla totta: polvi paskana

No nyt se sitten tapahtui - ei että sitä olis sen kummemmin odottanut tapahtuvaksi, mutta joka tapauksessa. Rukalla, kauden ekalla laskulla kaaduin (totta se on, ehe ehe) ja rikoin polven. Kaatuminen oli kaiken lisäksi surkea pieni, hidas pyllähdys eikä mikään kunnon komea "hiihtohissiläiset huokaa"-kaatuminen. Yritin siitä nousta pystyyn, vaikka tiesin, että polvelle oli sattunut jotain. Mutta onhan sille ennenkin sattunut jotain, ja siitä on vaan jatkettu kuin ei mitään.

Mutta nyt se antoi periksi ja tuntui, kuin se (eli sääriluu) olis halunnut tulla ulos, jos polvelle laittoi painoa. Joten pienen sättimisen ja kiroilun jälkeen oli pakko todeta, että paras tilata kuljetus rinteestä alas - tapahtumapaikka oli eturinteen puolessa välissä, lolloilta ykköseen käännyttäessä (eli siis lähes tasaisella kohtaa rinnettä - voi per....!!)

Siitä sitten kelkalla ensiapupisteeseen, siellä pikainen tutkimus ja passitus lääkärille.
Keli oli pääkallokeli, eli jäätyneet kulkureitit ja niiden päälle satanut vähän vettä - yritin siinä sitten ilman lisävahinkoja päästä lainatuilla kyynärsauvoilla ilman jääpiikkejä köpöttelemään lääkärille. Sillä aikaa kun itse olin tutkimuksissa, Tipi ruuvaili heidän kyynärsauvoihinsa jääpiikkejä tulevaa käyttöä varten.

Rukakeskuksen lääkärikeskuksen puoskari (anteeksi nyt vaan, ei edes sen vertaa puhunut suomea, että olis saanut kunnolla selvää) ei osannut kunnolla tutkia, mitkä nivelsiteet siitä on rikki - eturistisidettä se ei edes kokeillut - kunhan otti röntgenit ja totes, että luut on ehjät ja sanoi sitten, että paras mennä näyttämään polvea ortopedille.

Siinä se viikonloppu meni sitten mökissä sohvalla istuen, polvi ideaalisiteessä ja kohotettuna tyynyjen päälle, urheiluohjelmia katsoessa. Onneks oltiin äidin ja isän kanssa samassa mökissä, niin seuraa oli ja palvelu pelas - kyynärsäuvoilla köpöttely oli tuskaisaa, samoin kyljen kääntäminen nukkuessa. Jouduin nukkumaan sohvalla, koska en olis millään päässyt parvelle.

Sunnuntaina sitten kotiin ja heti maanantaina Dextraan ortopedille: eturistiside poikki ja muut vammat selvitetään magneettikuvauksissa.

VOI #%&¤ELE!! Se tästä kaudesta, ei rinteeseen tai salibandykentille tällä kaudella.
Onneks ei ehditty maksaa sitä Chamonix-matkaa vielä, sillä ainakin mun osalta se just peruuntu!

Nyt yritän kävellä ilman kyynärsauvoja ja varaan ajan magneettikuviin. Eka kerta sitten.

Uusi blogi avattu

Enpä ole aiemmin blogia pitänyt, vaikka kovasti ovat jotkut tahot siihen kannustaneet. Harjoitellaan nyt ensin ihan omaksi iloksi ja sitten voi miettiä, tarviiko tekstejä julkaista.