Oon tässä miettinyt, mitä kaikkea ryhtyisin tekemään, kun kerta saliandyt sun muut jää väliin. Vielä en pääse kunnon kävelylenkeillekään, edes sauvoilla tai mitään.
Kuntopyörä ja tänään ekaa kertaa leikkauksen jälkeen vesijuoksua - ne on ihan OK, mutta ei ne riitä. Kuntosalillakin olis kiva käydä, mutta Esport ei jostain syystä houkuta, siellä on jotenkin niin levoton se punttis ja muu fiilinki. Ainoo, ett siellä olis sitten se sisäjuoksurata, jatkoa ajatellen.
Kävin tutustumiskäynnillä Wee-Gee talon lähellä olevassa Lady Line kuntosalilla, ja se oli ainakin rauhallinen, siisti ja kivan tuntuinen paikka. Punttis-osuus ehkä vähän "naisellinen", mutta kyllähän sieltä kaikki laitteet löytyy. Ja jumppa-aikataulukin loppujen lopuksi ihan ok.
Ärsyttävää, kun päätös kannattais tehdä tänään - siellä on liittymismaksusta aika iso ale just nyt, voimassa vielä tänään...
No, pohdin pohdin ja pohdin.
Nyt kun istuu töissä päivät, jää kuntoutus helposti vähemmälle - vaikka ihan helppo olis tehdä istualtaan niitä eri liikkeitä, ni ne jää tekemättä. Täytyy käydä kävellen hakemassa kahvia tarpeeksi usein ja kulkea vaikka niitä pahuksen portaita, että saa jalkaa notkeemmaks.
Vielä ei mee suoraks asti ja seisoma-asennosta jalan koukistaminen kyllä onnistuu, mutta kyllähän se edelleen huteralta ja tyhmältä jalalta tuntuu.
Ja pienetkin äkkinäiset liikkeet sivusuuntaan tai vinolle alustalle sattuu heti, joten niitähän sitten välttää - ehkä liikaakin?
Ja mua ällöttää linkkaaminen ja hitaasti maleksiminen. Tulee epäpätevä olo...
31.1.2008
23.1.2008
Takas töihin
Mulla olis ollut sairaslomaa tammikuun ajan, mutta olin jo pari päivää kursseilla ja kävin venäjän tunneilla. Pyysin eilen, että saan uuden sairasloma-lomakkeen, jossa aikaa on lyhennetty viikolla eli meen virallisesti ens maanantaina töihin: mulla on Lahden kuntakonsernin päätöskokous heti venäjän tuntien jälkeen. Ja tiistaina sitten uusiin, oikeisiin töihin. Kivaa!
22.1.2008
Polven jälkitarkastus
2,5 viikkoa leikkauksesta
Tänään mulla oli ensin fysioterapeutin eka tapaaminen leikkauksen jälkeen ja sen perään jälkitarkastusaika lääkärille.
Fysioterapeutti vaihtui taas, mutta ei se mitään, ihan mukava oli tämäkin tyyppi. Käytiin läpi fiiliksiä ja etenemistä ja sitten itse polven liikeratoja, mitattiin reiden ympärys, jotta nähtäisiin, onko lihasmassa kovin pienentynyt jne.
Tänään mulla oli ensin fysioterapeutin eka tapaaminen leikkauksen jälkeen ja sen perään jälkitarkastusaika lääkärille.
Fysioterapeutti vaihtui taas, mutta ei se mitään, ihan mukava oli tämäkin tyyppi. Käytiin läpi fiiliksiä ja etenemistä ja sitten itse polven liikeratoja, mitattiin reiden ympärys, jotta nähtäisiin, onko lihasmassa kovin pienentynyt jne.
- Polven suoristamiseen pitäsi käyttää enemmän aikaa, sillä se on tärkeää - jos mä en sitä itse saa suoraks, niin "tulee kaks vahvaa miestä sen suoristamaan" (sano joku jo aiemmin, ei fysioterapeutti). Joten kerrattiin siihen liittyviä jumppaliikkeitä,
- Reisilihaksen aktivointi olis hyvä harjoitella - tehdä siten, että ensin terveellä jalalla ja heti perään sama liike vasemmalla jalalla, niin onnistuu parhaiten - mutta tätä mä oon tehnytkin ihan oikein,
- Kuntopyörää ei olis saanut vielä polkea (hupsista!), jotta ei häiritä kudosten paranemista! Kääk. En sitten viitsinyt kertoa, että oon jo viikon verran polkenut, tunnin päivässä ja nostanut jo vastuksiakin korkeammalle... täytynee vähän hellittää...
- Muutenkin mä en olis vielä saanut tehdä ehkä ihan niin rajusti jumppaa, kuin oon välillä tehnyt - no, päätin kysyä vielä samaa Pasaseltakin.
- Polven liikeradat oli ihan ok, myös sen suoristamissuunta tässä vaiheessa - turhaan olin ollut huolissani.
- Yllätys oli se, että kipeän jalan reiden ympärysmitta (lihasmassan arviointiin) oli yhtä suuri kuin terveen - no eihän se mulle mikään yllätys ollut: vasenta jalkaahan mä kaikkeen aina käytän, koska OIKEA polvi on se, joka on ollut kipee ja huono...
Lääkäri sitten sanoi tohon kuntopyöräilyyn, että jos jalka ei siitä kummemmin kipeydy tai turpoo, niin siitä vaan.. fiiliksen mukaan. Joten enköhän mä jatka sitä polkemista, mutta voinhan mä toistaiseksi pidättyä polkemasta kovemmilla vastuksilla kuin 1:llä tai 2:lla (maksimi olis 8).
Mutta siitä palovammasta en saanut kyllä selvää - voi kuulema aiheutua myös siitä liimasta, joka sideharson reunassa oli. Vaikee uskoa, kun mitkään muut vastaavat eivät aiheuttaneet mitään. Mutta antaa olla, kun on parantunut niin hyvin.
Muutenkin sain hyvän arvosanan, ja eturistiside on tiukka ku mikä. Kolmen viikon kuluttua uus käynti.
20.1.2008
Umpirkurs
2 viikkoa leikkauksesta
Nyt pystyn jo hitaasti kävellessäni hämäämään muita ja kävelemään niin, ettei ne huomaa, että mä linkutan. Vaikka enhän mä sitä jalkaa suoraks saa vielä lähellekään, joten askel jää tosi lyhyeksi ja esim. pakaralihasta en juurikaan käytä kävellessäni - vasen pakara on paljon löysempi kuin oikea. Samoin vasen pohje on ärsyttävän löysä, ilmeisesti en tee mitään ponnistusta päkiältä kävellessä.
Onneksi mulla on fysio-eka-käynti ja jälkitarkastus jo ens tiistaina, niin saan varmaan uusia jumppajuttuja ja tietoa siitä, mitä kaikkea voin jo tehdä.
Eilen meidän PITI lähteä Chamonix'iin - nyyh. Onneks saadaan Verttiä lainaks tällä viikolla, kun Essillä on kiireitä - Essi jäi matkalta kotiin, koska sillä on ens viikolla koeviikko ja sen pitää lukea.
Mutta nythän mulla oli sitten aikaa osallistua Umpirkurssille NJK:lla - mulla olikin jo menossa umpeen teoriakurssin osasuoritus, joten ihan hyvä ajoitus sinällään. Suoritin siis testinkin ja läpihän se meni - luultavasti taas ihan hyvin arvosanoin.
Oli kiva nähdä kavereita ja puhua purjehtimisesta - onneks jalka sentään paranee siihen mennessä hyvin! (Tosin en varmaan tee keulagastihommia ennen kesäkuuta kuitenkaan, varmuuden vuoks.)
Kurssi oli tosi hyvä ja se erityisesti oli hyvä, että kouluttajina oli sekä Bommen että Mats - molemmilla on kuitenkin paljon annettavaa ja parasta oli, että tuli keskustelua siitä, kuinka eri tavoilla erotuomarit joskus käsittelevät caseja ja ovat niistä eri mieltä.
Nyt pystyn jo hitaasti kävellessäni hämäämään muita ja kävelemään niin, ettei ne huomaa, että mä linkutan. Vaikka enhän mä sitä jalkaa suoraks saa vielä lähellekään, joten askel jää tosi lyhyeksi ja esim. pakaralihasta en juurikaan käytä kävellessäni - vasen pakara on paljon löysempi kuin oikea. Samoin vasen pohje on ärsyttävän löysä, ilmeisesti en tee mitään ponnistusta päkiältä kävellessä.
Onneksi mulla on fysio-eka-käynti ja jälkitarkastus jo ens tiistaina, niin saan varmaan uusia jumppajuttuja ja tietoa siitä, mitä kaikkea voin jo tehdä.
Eilen meidän PITI lähteä Chamonix'iin - nyyh. Onneks saadaan Verttiä lainaks tällä viikolla, kun Essillä on kiireitä - Essi jäi matkalta kotiin, koska sillä on ens viikolla koeviikko ja sen pitää lukea.
Mutta nythän mulla oli sitten aikaa osallistua Umpirkurssille NJK:lla - mulla olikin jo menossa umpeen teoriakurssin osasuoritus, joten ihan hyvä ajoitus sinällään. Suoritin siis testinkin ja läpihän se meni - luultavasti taas ihan hyvin arvosanoin.
Oli kiva nähdä kavereita ja puhua purjehtimisesta - onneks jalka sentään paranee siihen mennessä hyvin! (Tosin en varmaan tee keulagastihommia ennen kesäkuuta kuitenkaan, varmuuden vuoks.)
Kurssi oli tosi hyvä ja se erityisesti oli hyvä, että kouluttajina oli sekä Bommen että Mats - molemmilla on kuitenkin paljon annettavaa ja parasta oli, että tuli keskustelua siitä, kuinka eri tavoilla erotuomarit joskus käsittelevät caseja ja ovat niistä eri mieltä.
15.1.2008
Kuntopyöräily ja muut sijaistekemiset
Kuntopyörää siis oon polkenut nyt tunnin per päivä - alhaisella vastuksella, ja alkuun aika hitaasti, mutta kyllä siitä hyvä mieli jälkeenpäin tulee. Ainoo, ett se on todella tylsää puuhaa - kattelen telkkaria (urheiluohjelmat paras viihdyke), kuuntelen musiikkia ( ei auta) ja kuuntelen äänikirjaa (ihan hyvä viihdyke muuten tähänkin!) ja poljen.
"Ja mä poljin ja mä poljin. Ja kansa hurras..." - jne se tarina, you know.
Jonkin verran jalka tulee siitä väsyneeksi, mutta ei juurikaan kipeeksi. Ja liikerata on parantunut huimasti, ainakin koukistamisen suuntaan!
Muutoin oon lukenut kirjaa, virkannut pipoja (!), kohta alan neuloa liiviä itelleni, leikkinyt tietsikalla, kuunnellut radiota ja vaikka mitä. Pitäsikö kohta mennä jo töihin? Mutt sitten jäis kyllä kuntouttaminen vähemmälle.. hmm... Mitä se fysioterapeutti tästä sanoikaan: "Älä tunne huonoa omaatuntoa sairaslomalla - se on sua ja sun polvea varten".
"Ja mä poljin ja mä poljin. Ja kansa hurras..." - jne se tarina, you know.
Jonkin verran jalka tulee siitä väsyneeksi, mutta ei juurikaan kipeeksi. Ja liikerata on parantunut huimasti, ainakin koukistamisen suuntaan!
Muutoin oon lukenut kirjaa, virkannut pipoja (!), kohta alan neuloa liiviä itelleni, leikkinyt tietsikalla, kuunnellut radiota ja vaikka mitä. Pitäsikö kohta mennä jo töihin? Mutt sitten jäis kyllä kuntouttaminen vähemmälle.. hmm... Mitä se fysioterapeutti tästä sanoikaan: "Älä tunne huonoa omaatuntoa sairaslomalla - se on sua ja sun polvea varten".
12.1.2008
80-vuotiaan elämää
Edelleen oon tosi iloinen, että pääsin kepeistä niin nopeasti eroon: pari päivää käytännössä ja sitten jo kotona ilman keppejä. Viidentenä päivänä sitten ei keppejä enää ollenkaan. Ja eka käynti punttiksella.
Torstaina raahattiin olohuoneeseen kuntopyörä ja alku oli kamalaa: polvi ei meinannut millään taipua tarpeeksi yläasentoon vaan vihlas erkkimäisesti joka kerta. Hissuksiin taivuttelin sitä ensin ja lopulta lähdin pyörittämään polkimia: 45 minuutin treeni ja ihana olo! (Vastus tosin alin mahdollinen) Ja eilen illalla kavereiden luo iltaa istumaan - siis ihan normaalia elämää.
Mutta koska ulkona on lunta - räntää - vesisadetta -- siis normaali (?) tammikuukeli -- niin käytän liukuesteitä kengissä ja kuljen ennakoiden. Ja huomaan kuuluvani samaan jengiin vanhusten kanssa: katukiveykset on ihmeen korkeita, teiden kunnossapito surkeata ja monet betoniportaat ihan sairaan liukkaita. Pahimpia on portaat, jossa askelmat kallistuvat alaspäin - niitä on ihan mahdoton kävellä alaspäin, jos niissä ei ole kaidetta! Ja ohijuoksevat lapset ja nuoret - älkää tulko niin lähelle, ettei mun vaan tarvii ottaa yhtään "korjausaskelta" yllättäen. Sen tekee refleksinä, vaikka jälkeenpäin kaduttaa, kun jalkaan sattuu. Entä koiranomistajat, jotka puhuu puhelimeen ja kattelee puiden latvoja, kun koira poukkoilee 5 metrin fleksiremmin päässä tienreunasta toiseen? (Taisin itsekin ennen kuulua lainakoiran ulkoiluttajana tähän kastiin - enpä kuulu enää jatkossa!)
Tulispa kunnon talvi ja runsaasti lunta - piristäis mieltä kummasti.
Torstaina raahattiin olohuoneeseen kuntopyörä ja alku oli kamalaa: polvi ei meinannut millään taipua tarpeeksi yläasentoon vaan vihlas erkkimäisesti joka kerta. Hissuksiin taivuttelin sitä ensin ja lopulta lähdin pyörittämään polkimia: 45 minuutin treeni ja ihana olo! (Vastus tosin alin mahdollinen) Ja eilen illalla kavereiden luo iltaa istumaan - siis ihan normaalia elämää.
Mutta koska ulkona on lunta - räntää - vesisadetta -- siis normaali (?) tammikuukeli -- niin käytän liukuesteitä kengissä ja kuljen ennakoiden. Ja huomaan kuuluvani samaan jengiin vanhusten kanssa: katukiveykset on ihmeen korkeita, teiden kunnossapito surkeata ja monet betoniportaat ihan sairaan liukkaita. Pahimpia on portaat, jossa askelmat kallistuvat alaspäin - niitä on ihan mahdoton kävellä alaspäin, jos niissä ei ole kaidetta! Ja ohijuoksevat lapset ja nuoret - älkää tulko niin lähelle, ettei mun vaan tarvii ottaa yhtään "korjausaskelta" yllättäen. Sen tekee refleksinä, vaikka jälkeenpäin kaduttaa, kun jalkaan sattuu. Entä koiranomistajat, jotka puhuu puhelimeen ja kattelee puiden latvoja, kun koira poukkoilee 5 metrin fleksiremmin päässä tienreunasta toiseen? (Taisin itsekin ennen kuulua lainakoiran ulkoiluttajana tähän kastiin - enpä kuulu enää jatkossa!)
Tulispa kunnon talvi ja runsaasti lunta - piristäis mieltä kummasti.
11.1.2008
Joku ihmeen palovamma?
Sen jälkeen, kun mä poistin ne liimareunaiset sideharsot (parin päivän päästä leikkauksesta, kun sain käydä suihkussa), niin yhden sellaisen alta löytyi noin 7 cm pitkä, rakoilla oleva palovamma. Se oli inhan näköinen ja punainen. Mistä se voi olla tullut?
Onko se tullut leikkauksessa jotenkin? Pora, jolla porattiin reiät luihin uuden ristisiteen virittämiseksi, olisko se voinut hipasta vahingossa? Tai onko käytetty jotain kolvia, jolla verenvuotoa tyrehdytetään, joka olis voinut osua ihoon?
Ja miks mulla on niin sika kylmä kun heräsin? Olisko se sittenkin kylmäpakkauksen aiheuttama "palo"vamma?
No, putsaan sen desifiointiaineella päivittäin ja laitan päälle Bepantheniä, kyllä se siitä, mutta täytyy muistaa kysyä, mistä se tuli!
Onko se tullut leikkauksessa jotenkin? Pora, jolla porattiin reiät luihin uuden ristisiteen virittämiseksi, olisko se voinut hipasta vahingossa? Tai onko käytetty jotain kolvia, jolla verenvuotoa tyrehdytetään, joka olis voinut osua ihoon?
Ja miks mulla on niin sika kylmä kun heräsin? Olisko se sittenkin kylmäpakkauksen aiheuttama "palo"vamma?
No, putsaan sen desifiointiaineella päivittäin ja laitan päälle Bepantheniä, kyllä se siitä, mutta täytyy muistaa kysyä, mistä se tuli!
10.1.2008
Ilman kyynärsauvoja liikkeellä, särkylääkkeet jää käyttämättä
Tänään en ottanut edes kyynärsauvoja mukaan, kun lähdin käymään kaupassa. Polvileikkauksesta on tänään tullut just viikko täyteen, joten ei sillä jalalla vielä kovaa kävellä. Vanhimmatkin vanhukset ohittelee mut jalkakäytävällä... Ja huh, miten korkeita on katukiveykset paikoitellen!
Särkylääkettä en juurikaan tarvinnut - jätin sen Panacodin veke, kun sen kanssa ei saa ajaa autoa ja sitä paitsi ei mun jalka ollut juuri yhtään kipee. Buranaa oon syönyt 400-annoksina tulehduksenkin poistamiseksi, mutta meinaa sekin unohtua, koska oikeesti jalkaa ei juurikaan säre.
Särkylääkettä en juurikaan tarvinnut - jätin sen Panacodin veke, kun sen kanssa ei saa ajaa autoa ja sitä paitsi ei mun jalka ollut juuri yhtään kipee. Buranaa oon syönyt 400-annoksina tulehduksenkin poistamiseksi, mutta meinaa sekin unohtua, koska oikeesti jalkaa ei juurikaan säre.
6.1.2008
Kyynärsauvat sucks
3. päivä jälkeen leikkauksen
Mulle annettiin ohjeeksi käyttää kyynärsauvoja viikko, maksimissaan kaks, mutta nyt oon kyllä jo jättänyt ne nurkkaan kotona ollessani: meidän portaiden kaiteet on just sellaisella leveydellä, että niiden avulla voi helposti mennä käsien varassa ylös tai alas ja tasaisella voin ihan hyvin könkätä jalan kanssa lyhyillä askelilla. Kyynärsauvat on niin tyhmät, kun ei voi mitään tavaroita kantaa mukana, vaan aina pitäis olla olkalaukku tai vastaava mukana. Kahvikuppia joutuu siirtämään askel kerrallaan, jos haluu viedä sen keittimen luota keittiön pöydälle.
Huppari osoittautui hyväksi asusteeksi: kännykkä ja telkkarin kaukosäädin mahtuvat hyvin etutaskuun ;-)
Ulkona sitten on sen verran liukasta, että varsinkin meidän parkkipaikan ja sinne vievien betoniportaiden takia on paras käyttää kyynärsauvoja. Lisäks mä haluun, että muut ihmiset näkee, miks mä kuljen hitaasti ja ettei mua sais töniä, joten ne sauvat on siitäkin hyvät käyttää ulkona asioidessa.
Onneks mulla on tosiaan automaattivaihteinen auto, koska sillä liikkuminen onnistuu hyvin.
Tekee säväyksen muihin, kun köpöttelee kepeillä auton luo, viskaa ne takapenkille ja siitä könkkää kuskin paikalle...
Mulle annettiin ohjeeksi käyttää kyynärsauvoja viikko, maksimissaan kaks, mutta nyt oon kyllä jo jättänyt ne nurkkaan kotona ollessani: meidän portaiden kaiteet on just sellaisella leveydellä, että niiden avulla voi helposti mennä käsien varassa ylös tai alas ja tasaisella voin ihan hyvin könkätä jalan kanssa lyhyillä askelilla. Kyynärsauvat on niin tyhmät, kun ei voi mitään tavaroita kantaa mukana, vaan aina pitäis olla olkalaukku tai vastaava mukana. Kahvikuppia joutuu siirtämään askel kerrallaan, jos haluu viedä sen keittimen luota keittiön pöydälle.
Huppari osoittautui hyväksi asusteeksi: kännykkä ja telkkarin kaukosäädin mahtuvat hyvin etutaskuun ;-)
Ulkona sitten on sen verran liukasta, että varsinkin meidän parkkipaikan ja sinne vievien betoniportaiden takia on paras käyttää kyynärsauvoja. Lisäks mä haluun, että muut ihmiset näkee, miks mä kuljen hitaasti ja ettei mua sais töniä, joten ne sauvat on siitäkin hyvät käyttää ulkona asioidessa.
Onneks mulla on tosiaan automaattivaihteinen auto, koska sillä liikkuminen onnistuu hyvin.
Tekee säväyksen muihin, kun köpöttelee kepeillä auton luo, viskaa ne takapenkille ja siitä könkkää kuskin paikalle...
3.1.2008
Leikkaus oli tänään
Tänään aamulla sika-aikainen herätys, ilman ruokaa ja juomaa liikkeelle ja Dextran sairaalaan. Siellä pukeutuminen iki-ihaniin sairaalan vaatteisiin, ilmeisesti jotain rauhottavia lääkkeitä (jotka kyllä aika nopeasti alkoivatkin vaikuttaa - hyvä että jaksoi lehteä lukea hetken kuluttua) ja leikkauksen odottelua. Nukutuslääkäri kävi kysymässä, haluanko puudutuksen vai nukutuksen, mutta en osannut valita - päädyin lopulta nukutukseen, vaikka se olis varmaan lopulta ollut ihan se ja sama.
Pian se olikin jo mun vuoro - odotellessa oli tullut jo vähän kylmä. Leikkaussaliin ja pöydälle makoilemaan. Piuhat kiinni ja sitten sain maskin, josta muutaman henkäisyn jälkeen tajusin, että kohta lähtee taju - taisin "hyvää yötä" ehtiä toivottamaan nukutuslääkärille.
Heräsin jonkin ajan kuluttua ja saman tien totesin, että mulla on todella kylmä! Sain lämpöpeiton, mutta kesti aikansa, ennen kuin se auttoi - leuka väpätti kuin lapsena talvisin sen jälkeen, kun oli ollut luistelemassa takapihan jäällä aivan liian kauan sen jälkeen, kun oli jo tullut kylmä.
Jalka oli aika tunnoton ja olo muutenkin vähän huonohko - ihmekö tuo, kun ei ollut syönyt tai juonut mitään pitkään aikaan. Mehua sain ja kurkku olikin ihan rutikuiva ja tuntui pahalta, koska siinä oli ollut hengitysputki leikkauksen ajan.
Vielä otin nokoset jos toisetkin, ennen kuin minulle tarjottiin jugurttia ja leipää. Siitä olo parani pikku hiljaa ja sekä nukutuslääkäri että Pasanen kävivät moikkaamassa - en kyllä jälkikäteen muista juurikaan, mitä puhelivat... Se oli hyvä idea, että olin edellisenä päivänä käynyt jo etukäteen fysioterapeutin kanssa läpi sen, mitä polvesta korjataan ja mitä saan ekat päivät ja viikot tehdä - leikkauksen jälkeen pää on lääkkeistä ja nukutuksesta kuitenkin niin sekaisin, ettei niitä olis muistanut enää edes samana iltana.
Kokeilin kepeillä liikkumista ennen kuin soitin 'noutajalle': Tipi tuli hakemaan ja mentiin kotiin jo klo 15 aikaan - on nää päiväkirurgiset toimenpiteet ihmeellisiä!
Kepeillä könkkäillen sitten liikuin, jalkaa kuitenkin heti maahan asti laittaen.
Polvesta korjattiin siis eturistiside, sekä ulko- että sisempi kierukka oli repeytynyt ja irralliset lipareet niitattiin paikoilleen ja lisäksi putsattiin jotain rippeitä (sieltä oli siis löytynyt vanhakin kierukkavamma, jossa repeämä oli jotenkin noussut pystyyn ja olis aiheuttanut nivelpintojen ennen aikaista kulumaa, jos sitä ei oltais korjattu). Venähtänyttä sivusidettä ei korjattu, sen korjaantunee ajan kanssa itsekseen ja lihaksillahan voidaan aina jotain kompensoida. Samoin luupinnoissa olevia jotain kolhuja - ei niitä kaiketi sen kummemmin korjattu.
Haavat oli haavateippien alla ja niiden päälle oli vielä teipattu sellaiset liimareunaiset sideharso-laput ja vielä ideaaliside lätkäisty päälle (jotenkin hassusti polvesta nilkkaan asti ?).
Illalla Tipi teki ruokaa, ja kesken ruuan mulle tuli ihan kamala olo - en ehtinyt vessaan asti, vaan oksensin keittiön lavuaariin - noloa, kun toinen oli tehnyt oikeesti hyvää ruokaa...
Paha olo jatkui jonkun aikaa ja aina välissä yritin syödä jotain - jugurttia, banaania ja tummaa leipää - ihan samat eväät kuin krapulassakin ;-) .
Illalla buranaa - peräti 800:n - normaalisti käytän 200:a tai 400:a - ja lisäksi Panacodia. Ne yhdessä saa mut ihan väsyneeks, joten nukkumaan aikaisin. Leikkauspäivä takana ja tästä se paraneminen alkaa!!
Pian se olikin jo mun vuoro - odotellessa oli tullut jo vähän kylmä. Leikkaussaliin ja pöydälle makoilemaan. Piuhat kiinni ja sitten sain maskin, josta muutaman henkäisyn jälkeen tajusin, että kohta lähtee taju - taisin "hyvää yötä" ehtiä toivottamaan nukutuslääkärille.
Heräsin jonkin ajan kuluttua ja saman tien totesin, että mulla on todella kylmä! Sain lämpöpeiton, mutta kesti aikansa, ennen kuin se auttoi - leuka väpätti kuin lapsena talvisin sen jälkeen, kun oli ollut luistelemassa takapihan jäällä aivan liian kauan sen jälkeen, kun oli jo tullut kylmä.
Jalka oli aika tunnoton ja olo muutenkin vähän huonohko - ihmekö tuo, kun ei ollut syönyt tai juonut mitään pitkään aikaan. Mehua sain ja kurkku olikin ihan rutikuiva ja tuntui pahalta, koska siinä oli ollut hengitysputki leikkauksen ajan.
Vielä otin nokoset jos toisetkin, ennen kuin minulle tarjottiin jugurttia ja leipää. Siitä olo parani pikku hiljaa ja sekä nukutuslääkäri että Pasanen kävivät moikkaamassa - en kyllä jälkikäteen muista juurikaan, mitä puhelivat... Se oli hyvä idea, että olin edellisenä päivänä käynyt jo etukäteen fysioterapeutin kanssa läpi sen, mitä polvesta korjataan ja mitä saan ekat päivät ja viikot tehdä - leikkauksen jälkeen pää on lääkkeistä ja nukutuksesta kuitenkin niin sekaisin, ettei niitä olis muistanut enää edes samana iltana.
Kokeilin kepeillä liikkumista ennen kuin soitin 'noutajalle': Tipi tuli hakemaan ja mentiin kotiin jo klo 15 aikaan - on nää päiväkirurgiset toimenpiteet ihmeellisiä!
Kepeillä könkkäillen sitten liikuin, jalkaa kuitenkin heti maahan asti laittaen.
Polvesta korjattiin siis eturistiside, sekä ulko- että sisempi kierukka oli repeytynyt ja irralliset lipareet niitattiin paikoilleen ja lisäksi putsattiin jotain rippeitä (sieltä oli siis löytynyt vanhakin kierukkavamma, jossa repeämä oli jotenkin noussut pystyyn ja olis aiheuttanut nivelpintojen ennen aikaista kulumaa, jos sitä ei oltais korjattu). Venähtänyttä sivusidettä ei korjattu, sen korjaantunee ajan kanssa itsekseen ja lihaksillahan voidaan aina jotain kompensoida. Samoin luupinnoissa olevia jotain kolhuja - ei niitä kaiketi sen kummemmin korjattu.
Haavat oli haavateippien alla ja niiden päälle oli vielä teipattu sellaiset liimareunaiset sideharso-laput ja vielä ideaaliside lätkäisty päälle (jotenkin hassusti polvesta nilkkaan asti ?).
Illalla Tipi teki ruokaa, ja kesken ruuan mulle tuli ihan kamala olo - en ehtinyt vessaan asti, vaan oksensin keittiön lavuaariin - noloa, kun toinen oli tehnyt oikeesti hyvää ruokaa...
Paha olo jatkui jonkun aikaa ja aina välissä yritin syödä jotain - jugurttia, banaania ja tummaa leipää - ihan samat eväät kuin krapulassakin ;-) .
Illalla buranaa - peräti 800:n - normaalisti käytän 200:a tai 400:a - ja lisäksi Panacodia. Ne yhdessä saa mut ihan väsyneeks, joten nukkumaan aikaisin. Leikkauspäivä takana ja tästä se paraneminen alkaa!!
1.1.2008
Uuden vuoden soihtulasku katsottu
Enpä muista, koska oon viimeeks nähnyt hiihtokoulun soihtulaskun katsojan suunnalta... joskus kouluiässä? Jos ei oo oltu Rukalla, niin sitten on jäänyt tietty väliin, mutta muuten on oltu tietty aina mukana itse laskussa. Mutta olihan se ihan komeata katsottavaa, samoin se upea Rukakeskuksen ilotulitus.
Sitä ennen oltiin Miian ja Iston vieraina ja nautittiin todella hyvästä ruuasta ja seurasta. Kiva uus vuos!
Ja soihtulaskun jälkeen mentiin Talvijärvelle ampumaan omia raketteja. Kaikki muut tykkäs paitsi Vertti-parka...
Laitanpa tähän kuvankin muistoja verestämään...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)