Juoksulenkki onnistui jo paljon paremmin

Olin tänään jo kolmannella lenkillä, ja yhden kerran tässä välissä juoksin juoksumatollakin (tosin vaan 10 min). Ja nyt pystyin juoksemaan koko matkan, 30 min. Matkanteko vaan oli niin hiljaista, että koko ajan pelkäsin, että joku menee kävelysauvoilla ohi... ;-)
Mutta joka tapauksessa: lenkki tehty ja juokseminen onnistui. Nyt sitten pikku hiljaa yleiskuntoa paremmaks ja samalla jalan lihaksistoa ja sitä luottamusta, että uskallan loikata sen jalan varaan ja luotan siihen.

Selkein haitta askellukseen (sekä kävely- että juoksu-) on selvästi se, että pohje ja säären lihakset on aika heikot, enkä vie askelta läpi rullaten: kanta edellä maahan ja päkiäponnistus lopussa, samalla oikea lantio sais pudota rennosti.

Melkein voi sanoa, että tässähän joutuu opettelemaan kävelyn ja juoksun ihan uudestaan, koska heti kun en ajattele asiaa, rupean taas linkuttamaan ja astumaan tasapohjalla.

Tänään aion vielä hakea fillarin ulkovarastosta ja meen tod.näk. rantsuun fillarilla - operaatio kuntoon kesäksi on hyvässä vauhdissa!!

Ekat purjehduspäivät jo takana

Ekat treenit oli maanantaina ja mä olin kipparina: ehkä kaks kertaa törmäsin siihen, että jäykästä jalasta oli haittaa! Ihanaa, ettei sen enempää.

Tiistaina olin sitten Pointin gastina ja heti tilanne tuli eteen paljon useammin. Lisäks olin aivan arka menemään etukannelle, joten vaikka Saila oli ensin ajatellut mut keulagastiksi, niin mä sanoin, että ennen kesäkuuta en mee keulaan. Olin sitten keulassa kryssillä (eli lähinnä vain vaihtamassa puolta) ja genoassa lenssillä, joten mulla oli aika löysä duuni. Ihan hyvä niin.

MUTTA voi että oli ihanaa olla taas merellä ja treenata. Kyllä purjehtiminen on mahtavaa. Eikä siellä tosiaan tullut yhtään kylmä, vaikka kaikki muut sitä aina luulee. Miks sitä kylmä tulis, kun on pitkät aluskerrastot alla ja koko ajan tekee jotain...

Eka lenkkiyritys

Oon jo vähän odotellut sitä, että saisin lähdettyä lenkille. Mielikuvissani askelrytmi on tasainen, hengitys mukavasti rytmittää rullaavaa askelta, ilmavirta hivelee poskia ja lenkkeily tuntuu ihanalta.

Totuus oli sitten karmaiseva: jalkaan sattui pirusti, joten ekojen askelten jälkeen piti saman tien siirtyä kävelemään. Tiukan lämmittelyn jälkeen yritin uudestaan ja se meni ihan hirveeks linkkaamiseks. Lisäks huomasin, että yleiskunto on surkee!!

Lopulta sain jonkin minuutin juostua mutta molemmat polvet oli sitten koko illan niin kipeet, että hyvä kun pääsin portaat yläkertaan irvistämättä. (Tai siis en päässyt yläkertaan irvistämättä!)

Kamalaa - toivottavasti tilanne paranee nopeesti - aion käydä puntilla ja yrittää hallitusti juoksumattoa.

Kohta alkaa purjehduskausi

Lauantaina oltiin laittamassa jo Centerin ekat veneet vesille, joten kohta päästään treenaamaan. Saa nähdä, miten paljon haittaa tästä jäykästä jalasta on veneessä: etukannelle en mee ennen kesäkuun loppua tai ainakaan ennen kuin pääsen kunnolla kyykkyyn. Mutta kyllä sitä jalkaa yllättävän paljon tarvitaan pianossa ja genoassakin, kun pitää ketterästi päästä hengaamaan ja jeesaamaan keulaa, joten katotaan... iisisti ekalla kerralla!
Voi olla, että joudun hankkimaan jonkinlaisen polvituen varmuudeksi, vaikken kyllä haluais mihinkään tuki-kierteeseen joutua.

3 kk kuntotesti

Tänään oli kuntotesti, joka tehdään noin 3 kk leikkauksesta. Tarkoitus on seurata lihasvoiman ja tasapainon sekä liikkuvuuden kehitystä verrattuna toiseen, ns. terveeseen jalkaan.

Ainahan mun on todettava, että väliin oikeaan polveen sattuu enemmän kuin vasempaan ja oikea jalkahan mulla on se, jota mä oon säästellyt jo vuosia, minkä johdosta vasen on aina ollut se vahvempi, luotettavampi ja tasapainoltaan paljon parempi jalka.

Ensin mitattiin ympärysmittoja ja pohjetta lukuunottamatta erot eivät olleet suuret: ja vasen pohje on siitä akillesleikkauksesta asti ollut aina pienempi kuin oikee anyway.

Sitten fyssari kokeili sen mun eturistisiteen pitävyyttä, kun kerroin, että olin kaatunut Rukalla. Hyvältä vaikutti, joten ei kun testaamaan...

• Pituushypyssä tulos oli jo reilusti yli 90%, eli vasemmalla jalalla ponnistaen pääsin melkein yhtä pitkälle kuin oikealla jalalla ponnistaessani. (Yleensä tässä vaiheessa pitäis olla vähintään 70% tasoa).
• Kaheksikkojuoksussa sama juttu, eli tulos noin 90% luokkaa. Ja lisäksi sivuloikat kuulemma näyttivät ihan hyviltä ja sain ponnistettua sivusuuntaan ihan hyvin. (Fyssari kuulosti vähän ihmettelevältä tässä kohden, se ei tiedä, että mun ylipainoisen, keski-ikäisen konttorirotan alla piileeksii entinen loikkatreeni-pujottelilja-monilaji-urheilija).
• Etureiden ojennusvoimassa tulos tais jäädä vähän 90% alle, mutta ihan ok.
• Takareiden koukistuksessa käytettiin liian vähäistä vastusta, mikä johti ehkä vähän vääristyneeseen tulokseen: ensinnäkin vasemmalla jalalla jaksoin vääntää lähes 70 kertaa, mutta oikealla sitten 170 ja sittenkin vaan lopetin, joten tulos oli vaan alle 40%. Mutta kyllä mä tunnistan, että takareisi on suhteessa huonompi kuin etureisi tässä jalassa, mutta ei nyt ehkä ihan noin selvästi?!
• Yhden jalas askelkyykky siten, että takajalka on korokkeella ja tahti tulee annettuna, niin vasemmalla tasapaino ja tahti säilyivät paremmin ja sain suuremman tuloksen kuin oikealla jalalla, jolla rupesin melkein heti horjuilemaan.

Ite oli aika tyytyväinen tuloksiini ja sain taas intoa treenata lisää. Nyt saa siis jo puntilla treenata yhdellä jalalla reiden ojennusta ja koukistusta - yhdellä jalalla kerrallaan sen takia, ettei vielä laittais liikaa painoa.

Hiihtolomalla Rukalla

Tiistaista sunnuntaihin olin lomailemassa Rukalla ja se oli ihanaa. Hiihdin joka päivä perinteistä murtsikaa ja se sujui ihan hyvin. Pahat alamäet (sellaiset, joissa pitää aurata tai joissa vauhti tulis kovaks) mä kannoin suksia ensin vähän matkaa - turha ottaa mitään riskejä tässä vaiheessa.

Mutta voi jessus en tiennyt, kuinka kivaa perinteinenkin murtsi on, kun muutakaan ei voi tehdä!

Parhaimmillaan hiihdettiin parina päivinä about 20 km lenkit, mutta tahti oli rauhallinen ja kahvitauoilla käytiin laavuilla. Aurinko paistoi parina päivänä, joten vähän tuli väriäkin poskiin.

Peruskunto on kyllä aika surkee: Tipin kanssa hiihtäessä sivutuulisena pyrypäivänä mun kunto loppu totaalisti pari kilsaa ennen kämppää. Se järven jää oli ylämäkeä koko loppumatkan! Kädet raahas sauvoja sivulla enkä jaksanut kuin siirtää painoa jalalta toiselle ja toivoa, että suksi samalla liukuu edes vähän eteenpäin.

Polvi aina turpos vähäsen ja oli selvästi "väsynyt", mutta varmana teki kuntoviikko hyvää!

Vikana iltana tietty kaaduin alamäessä, jossa oli alla jäätä ja päällä hötölunta - ei auttanut edes liukuesteet, koska sitä irtolunta oli sen verran kengän ja jään välissä. Kaatuessa tunsin, kuinka polvea vihlas ja tietty pelkäsin pahinta. Perhana.
Mutta ei se särkenyt eikä turvonnut sen kummemmin, joten jo seuraavana päivänä alko olla varma tunne, että ei sille oo mitään sattunut... Ja maanantainahan mulla on sovittuna fyssarille se testauspäivä.