No, eihän se polvi ihan kaikkea kestä: yhden aika intensiivisen purjehdusviikonlopun jälkeen se oli ihan turvoksissa ja lonksu, ja olin ihan varma, että oon taas repässyt sieltä jotain. Lenkkeily ei taas onnistunut millään ja kuntokin on todella huono. Lisäks en oo "tehnyt mitään" lihaskunnon eteen: oon siis vaan elänyt ja purjehtinut, mutta en mitään erityistä lihasjumppaa, niin kuin pitäis joka päivä.
Nyt kesä-heinäkuussa oon taas käynyt sauvakävelyillä ja pyöräilemässä ja tänään aion mennä uimaan, mutta ihan selvää on, etten vielä pysty pelaamaan esim. tennistä - en vaan osaa liikkua jalan kanssa nyt yhtäkkiä, kun ensin sitä puoli vuotta varoo hullun lailla ja nyt ei oo lihaksia tai uskallusta tehdä mitään äkkinäisiä, pomppivia liikkeitä. JURPPII, koska selkeesti on nyt kyse omasta laiskuudesta kuntoutuksen suhteen.
Ens viikonloppuna kokeilen vähän tennistä ekan kerran, katsotaan...
Siirsin jo mun lopputarkastus-aikaakin fysioon kuukaudella, että ehtisin tosissaan vähän hommatakin niitä lihaksia ja voimaa, jota siinä testissä mitataan.
Pitäis vaikka perhana hyppiä yhdellä jalalla "mahdollisimman pehmeästi" joka päivä 3 x 20 kertaa. Ei olis liikaa vaadittu, eihän!
Laiskamato töihin vaan!!
(Tänään sentään fillarilla duunissa).
12.5.2008
Elo alkaa helpottaa
Nyt alkaa pikkuhiljaa jo olla uskomus siihen, että kyllä tästä vielä polvi tulee! Lenkkeily on edelleen hankalaa ja hidasta, mutta sentään onnistuu ja nyt uskaltaa ulkona muutenkin jo ottaa vähän juoksuaskelia, jos pitää kiiruhtaa jonnekin yms.
Samoin purjehtiessa ei juurikaan oo ollut mitään haittaa, vaikka ihan selvä juttu on, ettei keulagastin hommiin vielä voi ryhtyä - ei oikein edes kevyellä tuulella.
Väliin vaan huomaa, että polvi vähän "muljahtaa", mutta se varmaan johtuu siitä, ettei lihakset vielä tue polvea kunnolla - mulla on ollut vähän huono lihasvoimajakso tässä viime aikoina. Viikon kuluttua olis seuraava fysio-testaus, joten täytynee vähän tsempata.
Kesä tulee ja se on kivaa.
Samoin purjehtiessa ei juurikaan oo ollut mitään haittaa, vaikka ihan selvä juttu on, ettei keulagastin hommiin vielä voi ryhtyä - ei oikein edes kevyellä tuulella.
Väliin vaan huomaa, että polvi vähän "muljahtaa", mutta se varmaan johtuu siitä, ettei lihakset vielä tue polvea kunnolla - mulla on ollut vähän huono lihasvoimajakso tässä viime aikoina. Viikon kuluttua olis seuraava fysio-testaus, joten täytynee vähän tsempata.
Kesä tulee ja se on kivaa.
27.4.2008
Juoksulenkki onnistui jo paljon paremmin
Olin tänään jo kolmannella lenkillä, ja yhden kerran tässä välissä juoksin juoksumatollakin (tosin vaan 10 min). Ja nyt pystyin juoksemaan koko matkan, 30 min. Matkanteko vaan oli niin hiljaista, että koko ajan pelkäsin, että joku menee kävelysauvoilla ohi... ;-)
Mutta joka tapauksessa: lenkki tehty ja juokseminen onnistui. Nyt sitten pikku hiljaa yleiskuntoa paremmaks ja samalla jalan lihaksistoa ja sitä luottamusta, että uskallan loikata sen jalan varaan ja luotan siihen.
Selkein haitta askellukseen (sekä kävely- että juoksu-) on selvästi se, että pohje ja säären lihakset on aika heikot, enkä vie askelta läpi rullaten: kanta edellä maahan ja päkiäponnistus lopussa, samalla oikea lantio sais pudota rennosti.
Melkein voi sanoa, että tässähän joutuu opettelemaan kävelyn ja juoksun ihan uudestaan, koska heti kun en ajattele asiaa, rupean taas linkuttamaan ja astumaan tasapohjalla.
Tänään aion vielä hakea fillarin ulkovarastosta ja meen tod.näk. rantsuun fillarilla - operaatio kuntoon kesäksi on hyvässä vauhdissa!!
Mutta joka tapauksessa: lenkki tehty ja juokseminen onnistui. Nyt sitten pikku hiljaa yleiskuntoa paremmaks ja samalla jalan lihaksistoa ja sitä luottamusta, että uskallan loikata sen jalan varaan ja luotan siihen.
Selkein haitta askellukseen (sekä kävely- että juoksu-) on selvästi se, että pohje ja säären lihakset on aika heikot, enkä vie askelta läpi rullaten: kanta edellä maahan ja päkiäponnistus lopussa, samalla oikea lantio sais pudota rennosti.
Melkein voi sanoa, että tässähän joutuu opettelemaan kävelyn ja juoksun ihan uudestaan, koska heti kun en ajattele asiaa, rupean taas linkuttamaan ja astumaan tasapohjalla.
Tänään aion vielä hakea fillarin ulkovarastosta ja meen tod.näk. rantsuun fillarilla - operaatio kuntoon kesäksi on hyvässä vauhdissa!!
23.4.2008
Ekat purjehduspäivät jo takana
Ekat treenit oli maanantaina ja mä olin kipparina: ehkä kaks kertaa törmäsin siihen, että jäykästä jalasta oli haittaa! Ihanaa, ettei sen enempää.
Tiistaina olin sitten Pointin gastina ja heti tilanne tuli eteen paljon useammin. Lisäks olin aivan arka menemään etukannelle, joten vaikka Saila oli ensin ajatellut mut keulagastiksi, niin mä sanoin, että ennen kesäkuuta en mee keulaan. Olin sitten keulassa kryssillä (eli lähinnä vain vaihtamassa puolta) ja genoassa lenssillä, joten mulla oli aika löysä duuni. Ihan hyvä niin.
MUTTA voi että oli ihanaa olla taas merellä ja treenata. Kyllä purjehtiminen on mahtavaa. Eikä siellä tosiaan tullut yhtään kylmä, vaikka kaikki muut sitä aina luulee. Miks sitä kylmä tulis, kun on pitkät aluskerrastot alla ja koko ajan tekee jotain...
Tiistaina olin sitten Pointin gastina ja heti tilanne tuli eteen paljon useammin. Lisäks olin aivan arka menemään etukannelle, joten vaikka Saila oli ensin ajatellut mut keulagastiksi, niin mä sanoin, että ennen kesäkuuta en mee keulaan. Olin sitten keulassa kryssillä (eli lähinnä vain vaihtamassa puolta) ja genoassa lenssillä, joten mulla oli aika löysä duuni. Ihan hyvä niin.
MUTTA voi että oli ihanaa olla taas merellä ja treenata. Kyllä purjehtiminen on mahtavaa. Eikä siellä tosiaan tullut yhtään kylmä, vaikka kaikki muut sitä aina luulee. Miks sitä kylmä tulis, kun on pitkät aluskerrastot alla ja koko ajan tekee jotain...
15.4.2008
Eka lenkkiyritys
Oon jo vähän odotellut sitä, että saisin lähdettyä lenkille. Mielikuvissani askelrytmi on tasainen, hengitys mukavasti rytmittää rullaavaa askelta, ilmavirta hivelee poskia ja lenkkeily tuntuu ihanalta.
Totuus oli sitten karmaiseva: jalkaan sattui pirusti, joten ekojen askelten jälkeen piti saman tien siirtyä kävelemään. Tiukan lämmittelyn jälkeen yritin uudestaan ja se meni ihan hirveeks linkkaamiseks. Lisäks huomasin, että yleiskunto on surkee!!
Lopulta sain jonkin minuutin juostua mutta molemmat polvet oli sitten koko illan niin kipeet, että hyvä kun pääsin portaat yläkertaan irvistämättä. (Tai siis en päässyt yläkertaan irvistämättä!)
Kamalaa - toivottavasti tilanne paranee nopeesti - aion käydä puntilla ja yrittää hallitusti juoksumattoa.
Totuus oli sitten karmaiseva: jalkaan sattui pirusti, joten ekojen askelten jälkeen piti saman tien siirtyä kävelemään. Tiukan lämmittelyn jälkeen yritin uudestaan ja se meni ihan hirveeks linkkaamiseks. Lisäks huomasin, että yleiskunto on surkee!!
Lopulta sain jonkin minuutin juostua mutta molemmat polvet oli sitten koko illan niin kipeet, että hyvä kun pääsin portaat yläkertaan irvistämättä. (Tai siis en päässyt yläkertaan irvistämättä!)
Kamalaa - toivottavasti tilanne paranee nopeesti - aion käydä puntilla ja yrittää hallitusti juoksumattoa.
14.4.2008
Kohta alkaa purjehduskausi
Lauantaina oltiin laittamassa jo Centerin ekat veneet vesille, joten kohta päästään treenaamaan. Saa nähdä, miten paljon haittaa tästä jäykästä jalasta on veneessä: etukannelle en mee ennen kesäkuun loppua tai ainakaan ennen kuin pääsen kunnolla kyykkyyn. Mutta kyllä sitä jalkaa yllättävän paljon tarvitaan pianossa ja genoassakin, kun pitää ketterästi päästä hengaamaan ja jeesaamaan keulaa, joten katotaan... iisisti ekalla kerralla!
Voi olla, että joudun hankkimaan jonkinlaisen polvituen varmuudeksi, vaikken kyllä haluais mihinkään tuki-kierteeseen joutua.
Voi olla, että joudun hankkimaan jonkinlaisen polvituen varmuudeksi, vaikken kyllä haluais mihinkään tuki-kierteeseen joutua.
7.4.2008
3 kk kuntotesti
Tänään oli kuntotesti, joka tehdään noin 3 kk leikkauksesta. Tarkoitus on seurata lihasvoiman ja tasapainon sekä liikkuvuuden kehitystä verrattuna toiseen, ns. terveeseen jalkaan.
Ainahan mun on todettava, että väliin oikeaan polveen sattuu enemmän kuin vasempaan ja oikea jalkahan mulla on se, jota mä oon säästellyt jo vuosia, minkä johdosta vasen on aina ollut se vahvempi, luotettavampi ja tasapainoltaan paljon parempi jalka.
Ensin mitattiin ympärysmittoja ja pohjetta lukuunottamatta erot eivät olleet suuret: ja vasen pohje on siitä akillesleikkauksesta asti ollut aina pienempi kuin oikee anyway.
Sitten fyssari kokeili sen mun eturistisiteen pitävyyttä, kun kerroin, että olin kaatunut Rukalla. Hyvältä vaikutti, joten ei kun testaamaan...
Ainahan mun on todettava, että väliin oikeaan polveen sattuu enemmän kuin vasempaan ja oikea jalkahan mulla on se, jota mä oon säästellyt jo vuosia, minkä johdosta vasen on aina ollut se vahvempi, luotettavampi ja tasapainoltaan paljon parempi jalka.
Ensin mitattiin ympärysmittoja ja pohjetta lukuunottamatta erot eivät olleet suuret: ja vasen pohje on siitä akillesleikkauksesta asti ollut aina pienempi kuin oikee anyway.
Sitten fyssari kokeili sen mun eturistisiteen pitävyyttä, kun kerroin, että olin kaatunut Rukalla. Hyvältä vaikutti, joten ei kun testaamaan...
- Pituushypyssä tulos oli jo reilusti yli 90%, eli vasemmalla jalalla ponnistaen pääsin melkein yhtä pitkälle kuin oikealla jalalla ponnistaessani. (Yleensä tässä vaiheessa pitäis olla vähintään 70% tasoa).
- Kaheksikkojuoksussa sama juttu, eli tulos noin 90% luokkaa. Ja lisäksi sivuloikat kuulemma näyttivät ihan hyviltä ja sain ponnistettua sivusuuntaan ihan hyvin. (Fyssari kuulosti vähän ihmettelevältä tässä kohden, se ei tiedä, että mun ylipainoisen, keski-ikäisen konttorirotan alla piileeksii entinen loikkatreeni-pujottelilja-monilaji-urheilija).
- Etureiden ojennusvoimassa tulos tais jäädä vähän 90% alle, mutta ihan ok.
- Takareiden koukistuksessa käytettiin liian vähäistä vastusta, mikä johti ehkä vähän vääristyneeseen tulokseen: ensinnäkin vasemmalla jalalla jaksoin vääntää lähes 70 kertaa, mutta oikealla sitten 170 ja sittenkin vaan lopetin, joten tulos oli vaan alle 40%. Mutta kyllä mä tunnistan, että takareisi on suhteessa huonompi kuin etureisi tässä jalassa, mutta ei nyt ehkä ihan noin selvästi?!
- Yhden jalas askelkyykky siten, että takajalka on korokkeella ja tahti tulee annettuna, niin vasemmalla tasapaino ja tahti säilyivät paremmin ja sain suuremman tuloksen kuin oikealla jalalla, jolla rupesin melkein heti horjuilemaan.
Ite oli aika tyytyväinen tuloksiini ja sain taas intoa treenata lisää. Nyt saa siis jo puntilla treenata yhdellä jalalla reiden ojennusta ja koukistusta - yhdellä jalalla kerrallaan sen takia, ettei vielä laittais liikaa painoa.
6.4.2008
Hiihtolomalla Rukalla
Tiistaista sunnuntaihin olin lomailemassa Rukalla ja se oli ihanaa. Hiihdin joka päivä perinteistä murtsikaa ja se sujui ihan hyvin. Pahat alamäet (sellaiset, joissa pitää aurata tai joissa vauhti tulis kovaks) mä kannoin suksia ensin vähän matkaa - turha ottaa mitään riskejä tässä vaiheessa.
Mutta voi jessus en tiennyt, kuinka kivaa perinteinenkin murtsi on, kun muutakaan ei voi tehdä!
Parhaimmillaan hiihdettiin parina päivinä about 20 km lenkit, mutta tahti oli rauhallinen ja kahvitauoilla käytiin laavuilla. Aurinko paistoi parina päivänä, joten vähän tuli väriäkin poskiin.
Peruskunto on kyllä aika surkee: Tipin kanssa hiihtäessä sivutuulisena pyrypäivänä mun kunto loppu totaalisti pari kilsaa ennen kämppää. Se järven jää oli ylämäkeä koko loppumatkan! Kädet raahas sauvoja sivulla enkä jaksanut kuin siirtää painoa jalalta toiselle ja toivoa, että suksi samalla liukuu edes vähän eteenpäin.
Polvi aina turpos vähäsen ja oli selvästi "väsynyt", mutta varmana teki kuntoviikko hyvää!
Vikana iltana tietty kaaduin alamäessä, jossa oli alla jäätä ja päällä hötölunta - ei auttanut edes liukuesteet, koska sitä irtolunta oli sen verran kengän ja jään välissä. Kaatuessa tunsin, kuinka polvea vihlas ja tietty pelkäsin pahinta. Perhana.
Mutta ei se särkenyt eikä turvonnut sen kummemmin, joten jo seuraavana päivänä alko olla varma tunne, että ei sille oo mitään sattunut... Ja maanantainahan mulla on sovittuna fyssarille se testauspäivä.
Mutta voi jessus en tiennyt, kuinka kivaa perinteinenkin murtsi on, kun muutakaan ei voi tehdä!
Parhaimmillaan hiihdettiin parina päivinä about 20 km lenkit, mutta tahti oli rauhallinen ja kahvitauoilla käytiin laavuilla. Aurinko paistoi parina päivänä, joten vähän tuli väriäkin poskiin.
Peruskunto on kyllä aika surkee: Tipin kanssa hiihtäessä sivutuulisena pyrypäivänä mun kunto loppu totaalisti pari kilsaa ennen kämppää. Se järven jää oli ylämäkeä koko loppumatkan! Kädet raahas sauvoja sivulla enkä jaksanut kuin siirtää painoa jalalta toiselle ja toivoa, että suksi samalla liukuu edes vähän eteenpäin.
Polvi aina turpos vähäsen ja oli selvästi "väsynyt", mutta varmana teki kuntoviikko hyvää!
Vikana iltana tietty kaaduin alamäessä, jossa oli alla jäätä ja päällä hötölunta - ei auttanut edes liukuesteet, koska sitä irtolunta oli sen verran kengän ja jään välissä. Kaatuessa tunsin, kuinka polvea vihlas ja tietty pelkäsin pahinta. Perhana.
Mutta ei se särkenyt eikä turvonnut sen kummemmin, joten jo seuraavana päivänä alko olla varma tunne, että ei sille oo mitään sattunut... Ja maanantainahan mulla on sovittuna fyssarille se testauspäivä.
17.3.2008
Vko 10 menossa, parannettavaa liikkuvuudessa
Viime kertaisen hyvän tuloksen jälkimainingeissa treenaaminen jäi vähän vähemmälle. Kävin toki vesijuoksemassa pariin kertaan, samoin hiihtämässä murtsikaa, koiran kanssa kävelyllä ja firman pippaloissa tanssimassa, mutta varsinaiset polven liikeratoja parantavat liikkeet kyllä jäivät lähes kokonaan tekemättä. Ja niinpä tuli vähän moittivaa palautetta sekä oikaisusuunnassa että koukistussuunnassa. Sen sijaan tuntui, että ketteryys ja lihasvoimaliikkeet nilkan liikettä lukuunottamatta menivät ihan hyvin.
Tänään harjoiteltiin niitä liikkeitä, jotka tulevat 3kk-kuntotestiin: vauhditon pituushyppy - ponnistus yhdeltä jalalta, alas kahdelle jalalle (kovalla lattialla), kahdeksikkojuoksu, tasapainolauta, yhden jalan askelkyykky (takajalka korokkeella), reiden ojennus ja koukistus, ja mitä muita niitä olikaan.
Kaikki tehdään siten, että vertailuksi tehdään oikealla jalalla, ja siihen prosentuaalinen vertailu vasemmalla. Ja voimajutuissa niin monta toistoa kuin jaksaa (blääh). Nyt jo toi pituushyppy oli vasemmalla about sama kuin oikealla - täytyypä treenata molempia!
Mulla selvästi liikkumista ja liikkuvuutta eniten haittaa nyt nilkan toimimattomuus (pohkeen ja säären huono lihaskunto) - hypyt ja askelet tömähtävät lattiaan, eikä jalka niitä yhtään pehmennä.
Kuntotesti on huhtikuun 7. pvä - siihen mennessä täytyy treenata em. liikkeitä oikein kunnolla ja saada askel paljon joustavammaksi ja pehmeämmäksi.
Tänään harjoiteltiin niitä liikkeitä, jotka tulevat 3kk-kuntotestiin: vauhditon pituushyppy - ponnistus yhdeltä jalalta, alas kahdelle jalalle (kovalla lattialla), kahdeksikkojuoksu, tasapainolauta, yhden jalan askelkyykky (takajalka korokkeella), reiden ojennus ja koukistus, ja mitä muita niitä olikaan.
Kaikki tehdään siten, että vertailuksi tehdään oikealla jalalla, ja siihen prosentuaalinen vertailu vasemmalla. Ja voimajutuissa niin monta toistoa kuin jaksaa (blääh). Nyt jo toi pituushyppy oli vasemmalla about sama kuin oikealla - täytyypä treenata molempia!
Mulla selvästi liikkumista ja liikkuvuutta eniten haittaa nyt nilkan toimimattomuus (pohkeen ja säären huono lihaskunto) - hypyt ja askelet tömähtävät lattiaan, eikä jalka niitä yhtään pehmennä.
Kuntotesti on huhtikuun 7. pvä - siihen mennessä täytyy treenata em. liikkeitä oikein kunnolla ja saada askel paljon joustavammaksi ja pehmeämmäksi.
10.3.2008
Murtsikaa, vihdoin
No nyt kun on melkein talvi etelä-suomessakin, käytiin lauantaina Olarin keskuspuiston "laduilla" hiihtämässä perinteistä. Ihanaa oli olla suksilla ja todeta, että ainakin tasaisella ja selkeillä laduilla hiihtäminen onnistui erittäin hyvin. Niska/hartiat sai jumppaa ja hiki tuli - ihanaa.
Harmi vaan, että ladut oli niin surkeessa kunnossa ja tänään maanantaina siellä tuskin enää on sitäkään, kun edes öisin ei oo ollut pakkasta. Mutta tää kyllä selkeytti suunnitelmia: aion lähteä huhtikuun alussa Rukalle viikoks.
Harmi vaan, että ladut oli niin surkeessa kunnossa ja tänään maanantaina siellä tuskin enää on sitäkään, kun edes öisin ei oo ollut pakkasta. Mutta tää kyllä selkeytti suunnitelmia: aion lähteä huhtikuun alussa Rukalle viikoks.
7.3.2008
viikko 9 ja hyviä uutisia
Mulla oli taas tarkistyskäynti fyssarilla, koska kuntoutus ei oo edennyt tarpeeks hyvin tähän mennessä, mutta nyt tuli vihdoin hyviä uutisia:
Olin ensinnäkin venyttänyt kaks iltaa jalkaa suoraks ja kivutkin vähenivät, joten olin päässyt kokeilemaan niitä ketterysshyppelyitä ihan eri tavalla kuin aiemmin. Lisäksi olin käynyt vesijuoksemassa edellisenä iltana, mikä laittaa nesteet liikkeelle ja vähentää turvotusta.
Niinpä sain jalan suoraksi asti!! (Tosin passiivisena se oli vielä millin irti alustasta, mutta autettuna 0 milliä - vihdoin.)
Lisäksi pystyin hyppimään jo kiertohyppelyitä, yhdellä jalalla aina 5 hypähdystä kerrallaan (aika huteraa ja tömähtelevää se kuitenkin on), kokeiltiin luisteluhyppyjäkin, sivuloikkia ja pituushyppyjä eri muodoissa.
Ihan eri fiilis tällä kertaa verrattuna pariin aiempaan!! Ja mahdollisesti suurin ero oli se, että kahtena edellisenä iltana pakotin jalkaa suoraksi - särkylääkettä naamariin ja venyttelemään.
Seuraavaksi aion saada sen vihdoin kunnolla koukkuun, mutta koko ajan pitää
Olin ensinnäkin venyttänyt kaks iltaa jalkaa suoraks ja kivutkin vähenivät, joten olin päässyt kokeilemaan niitä ketterysshyppelyitä ihan eri tavalla kuin aiemmin. Lisäksi olin käynyt vesijuoksemassa edellisenä iltana, mikä laittaa nesteet liikkeelle ja vähentää turvotusta.
Niinpä sain jalan suoraksi asti!! (Tosin passiivisena se oli vielä millin irti alustasta, mutta autettuna 0 milliä - vihdoin.)
Lisäksi pystyin hyppimään jo kiertohyppelyitä, yhdellä jalalla aina 5 hypähdystä kerrallaan (aika huteraa ja tömähtelevää se kuitenkin on), kokeiltiin luisteluhyppyjäkin, sivuloikkia ja pituushyppyjä eri muodoissa.
Ihan eri fiilis tällä kertaa verrattuna pariin aiempaan!! Ja mahdollisesti suurin ero oli se, että kahtena edellisenä iltana pakotin jalkaa suoraksi - särkylääkettä naamariin ja venyttelemään.
Seuraavaksi aion saada sen vihdoin kunnolla koukkuun, mutta koko ajan pitää
- treenata sekä suoristamista että koukistamista,
- treenata voimaa,
- treenata ketteryyttä ja lihashallintaa, koordinaatiota.
Tarkoittaa melkein 1-2 tunnin treenejä joka päivä. Enemmän tulee nyt urheiltua kuin koskaan (no ei sentään), ja vaikka muutos näkyy toki vasemmassa jalassa, niin tuntuu, että tän panostuksen jälkeen mun pitäis olla ihan huippu-urheilija-kunnossa ennen kuin todellinen kevät koittaa. I wish.
Ihanaa muuten, että nyt on ollut jo vähän aikaa talvi ulkona: yöpakkasia ja maassa vähän lunta.
3.3.2008
Kuntopyöräily onnistuu taas
Ihanaa - kaks edellistä kertaa kuntopyörällä on olleet taas ihan ok, ainoastaan ihan alku vähän vihlassut. Tätä edeltävät pari viikkoahan en oikeen pystynyt pyöräilemään, kun kipu oli sen verran ilkeä. Hassua, että alkuun ei ollu mitään ongelmaa, sitten tulee kivulias jakso ja nyt taas tuntuis onnistuvan.
Mutta on tässä ihan perkuleen moinen työ saada jalka kuntoon. Käveleminen ei vieläkään ole ihan mutkatonta ja portaat alaspäin varsinkin on hankalat. Osittainhan linkkaaminen on enää korvien välistä kiinni.
Eilen kotona kokeilin niitä ketteryysharjoituksia ja kyllä ne periaatteessa onnistuivat ihan ok. Paljon paremmin kuin silloin fyssarin luona, kun jalka ei ollut koko ajan kipee ja vihlassut, kuin hammaslääkärissä hampaat poran osuessa liian lähelle hermoa.
Sunnuntaina hyvä reisilihasjumpan innoittamana kävin sitten vielä lumisateen jäljiltä sauvakävelyllä, mutta se oli ehkä virhe, koska polvi jomotti illan enkä saanut sitä enää lähellekään suoraks.
Mutta on tässä ihan perkuleen moinen työ saada jalka kuntoon. Käveleminen ei vieläkään ole ihan mutkatonta ja portaat alaspäin varsinkin on hankalat. Osittainhan linkkaaminen on enää korvien välistä kiinni.
Eilen kotona kokeilin niitä ketteryysharjoituksia ja kyllä ne periaatteessa onnistuivat ihan ok. Paljon paremmin kuin silloin fyssarin luona, kun jalka ei ollut koko ajan kipee ja vihlassut, kuin hammaslääkärissä hampaat poran osuessa liian lähelle hermoa.
Sunnuntaina hyvä reisilihasjumpan innoittamana kävin sitten vielä lumisateen jäljiltä sauvakävelyllä, mutta se oli ehkä virhe, koska polvi jomotti illan enkä saanut sitä enää lähellekään suoraks.
28.2.2008
Viikko 8
Taas laiskan läksyä fysioterapeutilta: vaikka saan jalan jo paljon paremmin suoraksi kuin viime kerralla, se ei vielä riitä. Ja lihaksissa on edelleen pahaa vajausta. Mulla oli viime viikolla pari tosi "huonoa" päivää: aamusta asti jalka oli todella kipeä eikä todellakaan tehnyt mieli yhtään treenata sitä. Onneksi oli muutama parempikin päivä ja sain tehtyä jumpat ihan kunnolla.
Nyt tuli uusina liikkeinä mm. pientä hyppelyä ja auts, kuinka vaikeata se oli toteuttaa - korvien väli esti yhden jalan hyppelyn vasemmalla jalalla - piti oikein pakottaa itsensä tekemään, mitä pyydettiin.
Ja polven korkealle nostamista ja samalla sivusuuntaista hyppelyä. Kyllä olis ennen vanhaan nauranut, kun olis nähnyt, että jollekulle tekee näin vaikeeta mennä sivusuuntaisia hyppelyitä!
Mutta se suoristaminen ja koukistaminen: vielä on vajaa suoristus ja koukistuskin jää siitä, mitä tässä vaiheessa pitäis olla. Perhana! Miksen mä oo treenannut ahkerammin! Oma vika.
Jatkossa särkylääkkeen voimin vaan. Nyt läks. Ens torstaina seuraava käynti ja mähän näytän!
Nyt tuli uusina liikkeinä mm. pientä hyppelyä ja auts, kuinka vaikeata se oli toteuttaa - korvien väli esti yhden jalan hyppelyn vasemmalla jalalla - piti oikein pakottaa itsensä tekemään, mitä pyydettiin.
Ja polven korkealle nostamista ja samalla sivusuuntaista hyppelyä. Kyllä olis ennen vanhaan nauranut, kun olis nähnyt, että jollekulle tekee näin vaikeeta mennä sivusuuntaisia hyppelyitä!
Mutta se suoristaminen ja koukistaminen: vielä on vajaa suoristus ja koukistuskin jää siitä, mitä tässä vaiheessa pitäis olla. Perhana! Miksen mä oo treenannut ahkerammin! Oma vika.
Jatkossa särkylääkkeen voimin vaan. Nyt läks. Ens torstaina seuraava käynti ja mähän näytän!
22.2.2008
Kipuja ja tuntemuksia
Vielä viikko sitten polvessa ei tuntunut missään kuntopyöräily tai reipas kävely, mutta nyt tuntuu inhaa kipua välillä, kun yrittää koukistaa jalkaa viedäkseen sen pyöräillessä polkimen mukana takaa yläkautta eteen (yläkaari).
Hassu juttu on, että koukistamissuunnassa kipu ei juurikaan tunnu polven edessä, vaan oikeastaan enemmän sen takaosassa, ulkosyrjässä. Ei ymmärrä...
Samoin oikaiseminen sattuu nyt enemmän kuin aikaisemmin.
Johtuukohan siitä, että liikeratojen kuitenkin parantuessa mä rasitan jalkaa enemmän huomaamattani, vai onko kudosten paraneminen jotenkin nyt sellaisessa vaiheessa, että se aiheuttaa kipua tms.
Venyttelykin vois auttaa - pitäiskö kokeilla - tuttu sana, mutt en muista mitä tarkoittaa.
Hassu juttu on, että koukistamissuunnassa kipu ei juurikaan tunnu polven edessä, vaan oikeastaan enemmän sen takaosassa, ulkosyrjässä. Ei ymmärrä...
Samoin oikaiseminen sattuu nyt enemmän kuin aikaisemmin.
Johtuukohan siitä, että liikeratojen kuitenkin parantuessa mä rasitan jalkaa enemmän huomaamattani, vai onko kudosten paraneminen jotenkin nyt sellaisessa vaiheessa, että se aiheuttaa kipua tms.
Venyttelykin vois auttaa - pitäiskö kokeilla - tuttu sana, mutt en muista mitä tarkoittaa.
vko 6-7 - laiskanläksyä
Pöh, kävin sekä lääkärin jälkitarkastuksessa että fysioterapeutilla kääntymässä - molemmat periaatteessa viikkoa myöhemmin, kuin alunperin piti, koska työt haittasivat kuntoutusta.
Laiskanläksyä: mä en ollut jumpannut jalkaa suoraksi asti, niin kuin olis pitänyt! Harmittaa (kun se toinen fyssari edellisellä kerralla sano, ettei siitä vielä tarvitsis olla huolissaan), mutta tosiasiasahan kyllä on, että mä oon kyllä innokkaasti kuntopyöräillyt (alkaa muuten vähän maistua puulta se touhu) ja käynyt kävelyillä koiran kanssa ja muuta, mutta en oo juurikaan tehnyt just niitä liikkeitä, joita suositeltiin.
Kyllä se taitaa niin olla, että ei ne niitä liikkeitä huvikseen oo valkannut, ja vaikka ne tuntuu kevyiltä toteuttaa, ne pitää tehdä! Ja voihan sitä sit lisäks kuntopyöräillä ja muuta.
Eli vielä on suoristus vähän vajaa, joten se osa reisilihasta, joka kiinnittyy polveen erityisesti sisäreiden puolelta, on ihan olematon - sen tilalla on suunnilleen kuoppa... Muutenkin on lihakset surkastuneet huimasti.
Pohjelihaksestakin sain satikutia, vaikka yritin vakuuttaa, että vasen pohje on ollut silmämääräisestikin selvästi pienempi kuin oikea aina akillesjänneleikkauksesta asti, vaikka se tuntui ihan yhtä vahvalta kuin toinenkin.
No nyt uuteen jumppaohjelmaan kuuluu istumakyykyt, askelkyykyt yms. Kiva päästä tekemään jo vähän enemmän!
Ostin edullisen tasapainolaudankin itselleni, että tulis sitäkin harjoiteltua tarpeeks.
Laiskanläksyä: mä en ollut jumpannut jalkaa suoraksi asti, niin kuin olis pitänyt! Harmittaa (kun se toinen fyssari edellisellä kerralla sano, ettei siitä vielä tarvitsis olla huolissaan), mutta tosiasiasahan kyllä on, että mä oon kyllä innokkaasti kuntopyöräillyt (alkaa muuten vähän maistua puulta se touhu) ja käynyt kävelyillä koiran kanssa ja muuta, mutta en oo juurikaan tehnyt just niitä liikkeitä, joita suositeltiin.
Kyllä se taitaa niin olla, että ei ne niitä liikkeitä huvikseen oo valkannut, ja vaikka ne tuntuu kevyiltä toteuttaa, ne pitää tehdä! Ja voihan sitä sit lisäks kuntopyöräillä ja muuta.
Eli vielä on suoristus vähän vajaa, joten se osa reisilihasta, joka kiinnittyy polveen erityisesti sisäreiden puolelta, on ihan olematon - sen tilalla on suunnilleen kuoppa... Muutenkin on lihakset surkastuneet huimasti.
Pohjelihaksestakin sain satikutia, vaikka yritin vakuuttaa, että vasen pohje on ollut silmämääräisestikin selvästi pienempi kuin oikea aina akillesjänneleikkauksesta asti, vaikka se tuntui ihan yhtä vahvalta kuin toinenkin.
No nyt uuteen jumppaohjelmaan kuuluu istumakyykyt, askelkyykyt yms. Kiva päästä tekemään jo vähän enemmän!
Ostin edullisen tasapainolaudankin itselleni, että tulis sitäkin harjoiteltua tarpeeks.
8.2.2008
Miksei homma etene!#?%&
5 viikkoa ja tuntuu, ettei homma etene!
Kuntopyöräilyä oon vähän keventänyt, mutta toisaalta oon sitten käynyt kuntosalilla muuten treenaamassa, lähinnä sitten yläkroppaa, selkää ja vatsoja. Toisaalta siellä tulee tehtyä aina polvijumppakin.
Liityin siis vuosijäseneksi LadyLine Tapiolan salille. Siellä on ihan OK jumppakalenteri - mutta jumppiinhan mun ei vielä kannata mennä, korkeintaan johonkin venyttely- tai lihashuoltotyyppiseen jumppaan ja sielläkin joudun lintsaamaan monesta - siellä on myös spinning-sali ja kuntolaitteet.
Ja rauhallista, siistiä ja hyvä sauna. Ihan mukavan tuntuinen paikka, kotimatkalla töistä helppo poiketa. Saa nähdä, kuinka paljon saan käytyä.
Kuntopyöräilyä oon vähän keventänyt, mutta toisaalta oon sitten käynyt kuntosalilla muuten treenaamassa, lähinnä sitten yläkroppaa, selkää ja vatsoja. Toisaalta siellä tulee tehtyä aina polvijumppakin.
Liityin siis vuosijäseneksi LadyLine Tapiolan salille. Siellä on ihan OK jumppakalenteri - mutta jumppiinhan mun ei vielä kannata mennä, korkeintaan johonkin venyttely- tai lihashuoltotyyppiseen jumppaan ja sielläkin joudun lintsaamaan monesta - siellä on myös spinning-sali ja kuntolaitteet.
Ja rauhallista, siistiä ja hyvä sauna. Ihan mukavan tuntuinen paikka, kotimatkalla töistä helppo poiketa. Saa nähdä, kuinka paljon saan käytyä.
4.2.2008
Status 1 kk leikkauksesta
Kohta on kulunut tasan kuukausi leikkauksesta:
- ei särkyjä (mutta eihän niitä ollut juuri muutenkaan),
- ei vielä suoristu kokonaan, jää vähän vajaaksi, mutta ei paljoa,
- koukistussuunta on aika hyvä, polven kulma menee jopa alle 90 asteen, mutta en vielä uskalla esim. kävellä portaita alaspäin normaalisti, ellei ne ole matalat portaat, vaan menen ne edelleen askelma kerrallaan kahdella askelella,
- hidas kävely: linkkaamista tuskin huomaa,
- reipasta kävelyä ei vielä olekaan, saatika juoksua tms.,
- en oo tehnyt juurikaan sivusuuntaisia liikkeitä jalalla - jos niitä vahingossa tulee (liukastumisen poikasia, nopeita suunnanmuutoksia ajatuksissaan tms.), heti tuntuu kivuliaalta,
- vasen etureisi alkaa olla visuaalisesti pienempi kuin oikea (vaikka alunperin oli isompi ja fysioterapeutin mittauksessa olivat about samat),
- vasen pohje selvästi pienempi (mutta se oli alunperinkin pienempi - akillesjänneleikkauksesta lähtien 10 v sitten),
Mitä teen kuntoutuksen eteen tällä hetkellä:
- silloin tällöin reisilihaksen akitivointijumppia, mutta töiden alettua vään epäsäännöllisemmin kuin ennen,
- yritän suoristaa jalkaa aina välillä,
- muitakin fysion antamia jumppaliikkeitä päivän mittaan (esim. yhdellä jalalla seisomista hississä jne.)
- vesijuoksua 1-2 krt viikossa
- kuntopyörää kevyellä vastuksella 30-60 min/pvässä noin 5 krt viikossa
- muuten kuntosalilla käyntiä, mutta siellä lähinnä yläkroppaa, selkää ja vatsaa
Mitä oikeastaan pitäis varmaan tehdä (?):
- voishan sitä venytelläkin jossain vaiheessa...
- pohjettakin vois aktivoida, ei pelkästään reisilihasta
- kunpa ulkoilu olis jo helpompaa (reippaat kävelyt mahdollisia tai ylipäätään kävelylenkit ilman, että jalka selvästi väsyy)
- ei särkyjä (mutta eihän niitä ollut juuri muutenkaan),
- ei vielä suoristu kokonaan, jää vähän vajaaksi, mutta ei paljoa,
- koukistussuunta on aika hyvä, polven kulma menee jopa alle 90 asteen, mutta en vielä uskalla esim. kävellä portaita alaspäin normaalisti, ellei ne ole matalat portaat, vaan menen ne edelleen askelma kerrallaan kahdella askelella,
- hidas kävely: linkkaamista tuskin huomaa,
- reipasta kävelyä ei vielä olekaan, saatika juoksua tms.,
- en oo tehnyt juurikaan sivusuuntaisia liikkeitä jalalla - jos niitä vahingossa tulee (liukastumisen poikasia, nopeita suunnanmuutoksia ajatuksissaan tms.), heti tuntuu kivuliaalta,
- vasen etureisi alkaa olla visuaalisesti pienempi kuin oikea (vaikka alunperin oli isompi ja fysioterapeutin mittauksessa olivat about samat),
- vasen pohje selvästi pienempi (mutta se oli alunperinkin pienempi - akillesjänneleikkauksesta lähtien 10 v sitten),
Mitä teen kuntoutuksen eteen tällä hetkellä:
- silloin tällöin reisilihaksen akitivointijumppia, mutta töiden alettua vään epäsäännöllisemmin kuin ennen,
- yritän suoristaa jalkaa aina välillä,
- muitakin fysion antamia jumppaliikkeitä päivän mittaan (esim. yhdellä jalalla seisomista hississä jne.)
- vesijuoksua 1-2 krt viikossa
- kuntopyörää kevyellä vastuksella 30-60 min/pvässä noin 5 krt viikossa
- muuten kuntosalilla käyntiä, mutta siellä lähinnä yläkroppaa, selkää ja vatsaa
Mitä oikeastaan pitäis varmaan tehdä (?):
- voishan sitä venytelläkin jossain vaiheessa...
- pohjettakin vois aktivoida, ei pelkästään reisilihasta
- kunpa ulkoilu olis jo helpompaa (reippaat kävelyt mahdollisia tai ylipäätään kävelylenkit ilman, että jalka selvästi väsyy)
31.1.2008
Kuntoutus jatkuu
Oon tässä miettinyt, mitä kaikkea ryhtyisin tekemään, kun kerta saliandyt sun muut jää väliin. Vielä en pääse kunnon kävelylenkeillekään, edes sauvoilla tai mitään.
Kuntopyörä ja tänään ekaa kertaa leikkauksen jälkeen vesijuoksua - ne on ihan OK, mutta ei ne riitä. Kuntosalillakin olis kiva käydä, mutta Esport ei jostain syystä houkuta, siellä on jotenkin niin levoton se punttis ja muu fiilinki. Ainoo, ett siellä olis sitten se sisäjuoksurata, jatkoa ajatellen.
Kävin tutustumiskäynnillä Wee-Gee talon lähellä olevassa Lady Line kuntosalilla, ja se oli ainakin rauhallinen, siisti ja kivan tuntuinen paikka. Punttis-osuus ehkä vähän "naisellinen", mutta kyllähän sieltä kaikki laitteet löytyy. Ja jumppa-aikataulukin loppujen lopuksi ihan ok.
Ärsyttävää, kun päätös kannattais tehdä tänään - siellä on liittymismaksusta aika iso ale just nyt, voimassa vielä tänään...
No, pohdin pohdin ja pohdin.
Nyt kun istuu töissä päivät, jää kuntoutus helposti vähemmälle - vaikka ihan helppo olis tehdä istualtaan niitä eri liikkeitä, ni ne jää tekemättä. Täytyy käydä kävellen hakemassa kahvia tarpeeksi usein ja kulkea vaikka niitä pahuksen portaita, että saa jalkaa notkeemmaks.
Vielä ei mee suoraks asti ja seisoma-asennosta jalan koukistaminen kyllä onnistuu, mutta kyllähän se edelleen huteralta ja tyhmältä jalalta tuntuu.
Ja pienetkin äkkinäiset liikkeet sivusuuntaan tai vinolle alustalle sattuu heti, joten niitähän sitten välttää - ehkä liikaakin?
Ja mua ällöttää linkkaaminen ja hitaasti maleksiminen. Tulee epäpätevä olo...
Kuntopyörä ja tänään ekaa kertaa leikkauksen jälkeen vesijuoksua - ne on ihan OK, mutta ei ne riitä. Kuntosalillakin olis kiva käydä, mutta Esport ei jostain syystä houkuta, siellä on jotenkin niin levoton se punttis ja muu fiilinki. Ainoo, ett siellä olis sitten se sisäjuoksurata, jatkoa ajatellen.
Kävin tutustumiskäynnillä Wee-Gee talon lähellä olevassa Lady Line kuntosalilla, ja se oli ainakin rauhallinen, siisti ja kivan tuntuinen paikka. Punttis-osuus ehkä vähän "naisellinen", mutta kyllähän sieltä kaikki laitteet löytyy. Ja jumppa-aikataulukin loppujen lopuksi ihan ok.
Ärsyttävää, kun päätös kannattais tehdä tänään - siellä on liittymismaksusta aika iso ale just nyt, voimassa vielä tänään...
No, pohdin pohdin ja pohdin.
Nyt kun istuu töissä päivät, jää kuntoutus helposti vähemmälle - vaikka ihan helppo olis tehdä istualtaan niitä eri liikkeitä, ni ne jää tekemättä. Täytyy käydä kävellen hakemassa kahvia tarpeeksi usein ja kulkea vaikka niitä pahuksen portaita, että saa jalkaa notkeemmaks.
Vielä ei mee suoraks asti ja seisoma-asennosta jalan koukistaminen kyllä onnistuu, mutta kyllähän se edelleen huteralta ja tyhmältä jalalta tuntuu.
Ja pienetkin äkkinäiset liikkeet sivusuuntaan tai vinolle alustalle sattuu heti, joten niitähän sitten välttää - ehkä liikaakin?
Ja mua ällöttää linkkaaminen ja hitaasti maleksiminen. Tulee epäpätevä olo...
23.1.2008
Takas töihin
Mulla olis ollut sairaslomaa tammikuun ajan, mutta olin jo pari päivää kursseilla ja kävin venäjän tunneilla. Pyysin eilen, että saan uuden sairasloma-lomakkeen, jossa aikaa on lyhennetty viikolla eli meen virallisesti ens maanantaina töihin: mulla on Lahden kuntakonsernin päätöskokous heti venäjän tuntien jälkeen. Ja tiistaina sitten uusiin, oikeisiin töihin. Kivaa!
22.1.2008
Polven jälkitarkastus
2,5 viikkoa leikkauksesta
Tänään mulla oli ensin fysioterapeutin eka tapaaminen leikkauksen jälkeen ja sen perään jälkitarkastusaika lääkärille.
Fysioterapeutti vaihtui taas, mutta ei se mitään, ihan mukava oli tämäkin tyyppi. Käytiin läpi fiiliksiä ja etenemistä ja sitten itse polven liikeratoja, mitattiin reiden ympärys, jotta nähtäisiin, onko lihasmassa kovin pienentynyt jne.
Tänään mulla oli ensin fysioterapeutin eka tapaaminen leikkauksen jälkeen ja sen perään jälkitarkastusaika lääkärille.
Fysioterapeutti vaihtui taas, mutta ei se mitään, ihan mukava oli tämäkin tyyppi. Käytiin läpi fiiliksiä ja etenemistä ja sitten itse polven liikeratoja, mitattiin reiden ympärys, jotta nähtäisiin, onko lihasmassa kovin pienentynyt jne.
- Polven suoristamiseen pitäsi käyttää enemmän aikaa, sillä se on tärkeää - jos mä en sitä itse saa suoraks, niin "tulee kaks vahvaa miestä sen suoristamaan" (sano joku jo aiemmin, ei fysioterapeutti). Joten kerrattiin siihen liittyviä jumppaliikkeitä,
- Reisilihaksen aktivointi olis hyvä harjoitella - tehdä siten, että ensin terveellä jalalla ja heti perään sama liike vasemmalla jalalla, niin onnistuu parhaiten - mutta tätä mä oon tehnytkin ihan oikein,
- Kuntopyörää ei olis saanut vielä polkea (hupsista!), jotta ei häiritä kudosten paranemista! Kääk. En sitten viitsinyt kertoa, että oon jo viikon verran polkenut, tunnin päivässä ja nostanut jo vastuksiakin korkeammalle... täytynee vähän hellittää...
- Muutenkin mä en olis vielä saanut tehdä ehkä ihan niin rajusti jumppaa, kuin oon välillä tehnyt - no, päätin kysyä vielä samaa Pasaseltakin.
- Polven liikeradat oli ihan ok, myös sen suoristamissuunta tässä vaiheessa - turhaan olin ollut huolissani.
- Yllätys oli se, että kipeän jalan reiden ympärysmitta (lihasmassan arviointiin) oli yhtä suuri kuin terveen - no eihän se mulle mikään yllätys ollut: vasenta jalkaahan mä kaikkeen aina käytän, koska OIKEA polvi on se, joka on ollut kipee ja huono...
Lääkäri sitten sanoi tohon kuntopyöräilyyn, että jos jalka ei siitä kummemmin kipeydy tai turpoo, niin siitä vaan.. fiiliksen mukaan. Joten enköhän mä jatka sitä polkemista, mutta voinhan mä toistaiseksi pidättyä polkemasta kovemmilla vastuksilla kuin 1:llä tai 2:lla (maksimi olis 8).
Mutta siitä palovammasta en saanut kyllä selvää - voi kuulema aiheutua myös siitä liimasta, joka sideharson reunassa oli. Vaikee uskoa, kun mitkään muut vastaavat eivät aiheuttaneet mitään. Mutta antaa olla, kun on parantunut niin hyvin.
Muutenkin sain hyvän arvosanan, ja eturistiside on tiukka ku mikä. Kolmen viikon kuluttua uus käynti.
20.1.2008
Umpirkurs
2 viikkoa leikkauksesta
Nyt pystyn jo hitaasti kävellessäni hämäämään muita ja kävelemään niin, ettei ne huomaa, että mä linkutan. Vaikka enhän mä sitä jalkaa suoraks saa vielä lähellekään, joten askel jää tosi lyhyeksi ja esim. pakaralihasta en juurikaan käytä kävellessäni - vasen pakara on paljon löysempi kuin oikea. Samoin vasen pohje on ärsyttävän löysä, ilmeisesti en tee mitään ponnistusta päkiältä kävellessä.
Onneksi mulla on fysio-eka-käynti ja jälkitarkastus jo ens tiistaina, niin saan varmaan uusia jumppajuttuja ja tietoa siitä, mitä kaikkea voin jo tehdä.
Eilen meidän PITI lähteä Chamonix'iin - nyyh. Onneks saadaan Verttiä lainaks tällä viikolla, kun Essillä on kiireitä - Essi jäi matkalta kotiin, koska sillä on ens viikolla koeviikko ja sen pitää lukea.
Mutta nythän mulla oli sitten aikaa osallistua Umpirkurssille NJK:lla - mulla olikin jo menossa umpeen teoriakurssin osasuoritus, joten ihan hyvä ajoitus sinällään. Suoritin siis testinkin ja läpihän se meni - luultavasti taas ihan hyvin arvosanoin.
Oli kiva nähdä kavereita ja puhua purjehtimisesta - onneks jalka sentään paranee siihen mennessä hyvin! (Tosin en varmaan tee keulagastihommia ennen kesäkuuta kuitenkaan, varmuuden vuoks.)
Kurssi oli tosi hyvä ja se erityisesti oli hyvä, että kouluttajina oli sekä Bommen että Mats - molemmilla on kuitenkin paljon annettavaa ja parasta oli, että tuli keskustelua siitä, kuinka eri tavoilla erotuomarit joskus käsittelevät caseja ja ovat niistä eri mieltä.
Nyt pystyn jo hitaasti kävellessäni hämäämään muita ja kävelemään niin, ettei ne huomaa, että mä linkutan. Vaikka enhän mä sitä jalkaa suoraks saa vielä lähellekään, joten askel jää tosi lyhyeksi ja esim. pakaralihasta en juurikaan käytä kävellessäni - vasen pakara on paljon löysempi kuin oikea. Samoin vasen pohje on ärsyttävän löysä, ilmeisesti en tee mitään ponnistusta päkiältä kävellessä.
Onneksi mulla on fysio-eka-käynti ja jälkitarkastus jo ens tiistaina, niin saan varmaan uusia jumppajuttuja ja tietoa siitä, mitä kaikkea voin jo tehdä.
Eilen meidän PITI lähteä Chamonix'iin - nyyh. Onneks saadaan Verttiä lainaks tällä viikolla, kun Essillä on kiireitä - Essi jäi matkalta kotiin, koska sillä on ens viikolla koeviikko ja sen pitää lukea.
Mutta nythän mulla oli sitten aikaa osallistua Umpirkurssille NJK:lla - mulla olikin jo menossa umpeen teoriakurssin osasuoritus, joten ihan hyvä ajoitus sinällään. Suoritin siis testinkin ja läpihän se meni - luultavasti taas ihan hyvin arvosanoin.
Oli kiva nähdä kavereita ja puhua purjehtimisesta - onneks jalka sentään paranee siihen mennessä hyvin! (Tosin en varmaan tee keulagastihommia ennen kesäkuuta kuitenkaan, varmuuden vuoks.)
Kurssi oli tosi hyvä ja se erityisesti oli hyvä, että kouluttajina oli sekä Bommen että Mats - molemmilla on kuitenkin paljon annettavaa ja parasta oli, että tuli keskustelua siitä, kuinka eri tavoilla erotuomarit joskus käsittelevät caseja ja ovat niistä eri mieltä.
15.1.2008
Kuntopyöräily ja muut sijaistekemiset
Kuntopyörää siis oon polkenut nyt tunnin per päivä - alhaisella vastuksella, ja alkuun aika hitaasti, mutta kyllä siitä hyvä mieli jälkeenpäin tulee. Ainoo, ett se on todella tylsää puuhaa - kattelen telkkaria (urheiluohjelmat paras viihdyke), kuuntelen musiikkia ( ei auta) ja kuuntelen äänikirjaa (ihan hyvä viihdyke muuten tähänkin!) ja poljen.
"Ja mä poljin ja mä poljin. Ja kansa hurras..." - jne se tarina, you know.
Jonkin verran jalka tulee siitä väsyneeksi, mutta ei juurikaan kipeeksi. Ja liikerata on parantunut huimasti, ainakin koukistamisen suuntaan!
Muutoin oon lukenut kirjaa, virkannut pipoja (!), kohta alan neuloa liiviä itelleni, leikkinyt tietsikalla, kuunnellut radiota ja vaikka mitä. Pitäsikö kohta mennä jo töihin? Mutt sitten jäis kyllä kuntouttaminen vähemmälle.. hmm... Mitä se fysioterapeutti tästä sanoikaan: "Älä tunne huonoa omaatuntoa sairaslomalla - se on sua ja sun polvea varten".
"Ja mä poljin ja mä poljin. Ja kansa hurras..." - jne se tarina, you know.
Jonkin verran jalka tulee siitä väsyneeksi, mutta ei juurikaan kipeeksi. Ja liikerata on parantunut huimasti, ainakin koukistamisen suuntaan!
Muutoin oon lukenut kirjaa, virkannut pipoja (!), kohta alan neuloa liiviä itelleni, leikkinyt tietsikalla, kuunnellut radiota ja vaikka mitä. Pitäsikö kohta mennä jo töihin? Mutt sitten jäis kyllä kuntouttaminen vähemmälle.. hmm... Mitä se fysioterapeutti tästä sanoikaan: "Älä tunne huonoa omaatuntoa sairaslomalla - se on sua ja sun polvea varten".
12.1.2008
80-vuotiaan elämää
Edelleen oon tosi iloinen, että pääsin kepeistä niin nopeasti eroon: pari päivää käytännössä ja sitten jo kotona ilman keppejä. Viidentenä päivänä sitten ei keppejä enää ollenkaan. Ja eka käynti punttiksella.
Torstaina raahattiin olohuoneeseen kuntopyörä ja alku oli kamalaa: polvi ei meinannut millään taipua tarpeeksi yläasentoon vaan vihlas erkkimäisesti joka kerta. Hissuksiin taivuttelin sitä ensin ja lopulta lähdin pyörittämään polkimia: 45 minuutin treeni ja ihana olo! (Vastus tosin alin mahdollinen) Ja eilen illalla kavereiden luo iltaa istumaan - siis ihan normaalia elämää.
Mutta koska ulkona on lunta - räntää - vesisadetta -- siis normaali (?) tammikuukeli -- niin käytän liukuesteitä kengissä ja kuljen ennakoiden. Ja huomaan kuuluvani samaan jengiin vanhusten kanssa: katukiveykset on ihmeen korkeita, teiden kunnossapito surkeata ja monet betoniportaat ihan sairaan liukkaita. Pahimpia on portaat, jossa askelmat kallistuvat alaspäin - niitä on ihan mahdoton kävellä alaspäin, jos niissä ei ole kaidetta! Ja ohijuoksevat lapset ja nuoret - älkää tulko niin lähelle, ettei mun vaan tarvii ottaa yhtään "korjausaskelta" yllättäen. Sen tekee refleksinä, vaikka jälkeenpäin kaduttaa, kun jalkaan sattuu. Entä koiranomistajat, jotka puhuu puhelimeen ja kattelee puiden latvoja, kun koira poukkoilee 5 metrin fleksiremmin päässä tienreunasta toiseen? (Taisin itsekin ennen kuulua lainakoiran ulkoiluttajana tähän kastiin - enpä kuulu enää jatkossa!)
Tulispa kunnon talvi ja runsaasti lunta - piristäis mieltä kummasti.
Torstaina raahattiin olohuoneeseen kuntopyörä ja alku oli kamalaa: polvi ei meinannut millään taipua tarpeeksi yläasentoon vaan vihlas erkkimäisesti joka kerta. Hissuksiin taivuttelin sitä ensin ja lopulta lähdin pyörittämään polkimia: 45 minuutin treeni ja ihana olo! (Vastus tosin alin mahdollinen) Ja eilen illalla kavereiden luo iltaa istumaan - siis ihan normaalia elämää.
Mutta koska ulkona on lunta - räntää - vesisadetta -- siis normaali (?) tammikuukeli -- niin käytän liukuesteitä kengissä ja kuljen ennakoiden. Ja huomaan kuuluvani samaan jengiin vanhusten kanssa: katukiveykset on ihmeen korkeita, teiden kunnossapito surkeata ja monet betoniportaat ihan sairaan liukkaita. Pahimpia on portaat, jossa askelmat kallistuvat alaspäin - niitä on ihan mahdoton kävellä alaspäin, jos niissä ei ole kaidetta! Ja ohijuoksevat lapset ja nuoret - älkää tulko niin lähelle, ettei mun vaan tarvii ottaa yhtään "korjausaskelta" yllättäen. Sen tekee refleksinä, vaikka jälkeenpäin kaduttaa, kun jalkaan sattuu. Entä koiranomistajat, jotka puhuu puhelimeen ja kattelee puiden latvoja, kun koira poukkoilee 5 metrin fleksiremmin päässä tienreunasta toiseen? (Taisin itsekin ennen kuulua lainakoiran ulkoiluttajana tähän kastiin - enpä kuulu enää jatkossa!)
Tulispa kunnon talvi ja runsaasti lunta - piristäis mieltä kummasti.
11.1.2008
Joku ihmeen palovamma?
Sen jälkeen, kun mä poistin ne liimareunaiset sideharsot (parin päivän päästä leikkauksesta, kun sain käydä suihkussa), niin yhden sellaisen alta löytyi noin 7 cm pitkä, rakoilla oleva palovamma. Se oli inhan näköinen ja punainen. Mistä se voi olla tullut?
Onko se tullut leikkauksessa jotenkin? Pora, jolla porattiin reiät luihin uuden ristisiteen virittämiseksi, olisko se voinut hipasta vahingossa? Tai onko käytetty jotain kolvia, jolla verenvuotoa tyrehdytetään, joka olis voinut osua ihoon?
Ja miks mulla on niin sika kylmä kun heräsin? Olisko se sittenkin kylmäpakkauksen aiheuttama "palo"vamma?
No, putsaan sen desifiointiaineella päivittäin ja laitan päälle Bepantheniä, kyllä se siitä, mutta täytyy muistaa kysyä, mistä se tuli!
Onko se tullut leikkauksessa jotenkin? Pora, jolla porattiin reiät luihin uuden ristisiteen virittämiseksi, olisko se voinut hipasta vahingossa? Tai onko käytetty jotain kolvia, jolla verenvuotoa tyrehdytetään, joka olis voinut osua ihoon?
Ja miks mulla on niin sika kylmä kun heräsin? Olisko se sittenkin kylmäpakkauksen aiheuttama "palo"vamma?
No, putsaan sen desifiointiaineella päivittäin ja laitan päälle Bepantheniä, kyllä se siitä, mutta täytyy muistaa kysyä, mistä se tuli!
10.1.2008
Ilman kyynärsauvoja liikkeellä, särkylääkkeet jää käyttämättä
Tänään en ottanut edes kyynärsauvoja mukaan, kun lähdin käymään kaupassa. Polvileikkauksesta on tänään tullut just viikko täyteen, joten ei sillä jalalla vielä kovaa kävellä. Vanhimmatkin vanhukset ohittelee mut jalkakäytävällä... Ja huh, miten korkeita on katukiveykset paikoitellen!
Särkylääkettä en juurikaan tarvinnut - jätin sen Panacodin veke, kun sen kanssa ei saa ajaa autoa ja sitä paitsi ei mun jalka ollut juuri yhtään kipee. Buranaa oon syönyt 400-annoksina tulehduksenkin poistamiseksi, mutta meinaa sekin unohtua, koska oikeesti jalkaa ei juurikaan säre.
Särkylääkettä en juurikaan tarvinnut - jätin sen Panacodin veke, kun sen kanssa ei saa ajaa autoa ja sitä paitsi ei mun jalka ollut juuri yhtään kipee. Buranaa oon syönyt 400-annoksina tulehduksenkin poistamiseksi, mutta meinaa sekin unohtua, koska oikeesti jalkaa ei juurikaan säre.
6.1.2008
Kyynärsauvat sucks
3. päivä jälkeen leikkauksen
Mulle annettiin ohjeeksi käyttää kyynärsauvoja viikko, maksimissaan kaks, mutta nyt oon kyllä jo jättänyt ne nurkkaan kotona ollessani: meidän portaiden kaiteet on just sellaisella leveydellä, että niiden avulla voi helposti mennä käsien varassa ylös tai alas ja tasaisella voin ihan hyvin könkätä jalan kanssa lyhyillä askelilla. Kyynärsauvat on niin tyhmät, kun ei voi mitään tavaroita kantaa mukana, vaan aina pitäis olla olkalaukku tai vastaava mukana. Kahvikuppia joutuu siirtämään askel kerrallaan, jos haluu viedä sen keittimen luota keittiön pöydälle.
Huppari osoittautui hyväksi asusteeksi: kännykkä ja telkkarin kaukosäädin mahtuvat hyvin etutaskuun ;-)
Ulkona sitten on sen verran liukasta, että varsinkin meidän parkkipaikan ja sinne vievien betoniportaiden takia on paras käyttää kyynärsauvoja. Lisäks mä haluun, että muut ihmiset näkee, miks mä kuljen hitaasti ja ettei mua sais töniä, joten ne sauvat on siitäkin hyvät käyttää ulkona asioidessa.
Onneks mulla on tosiaan automaattivaihteinen auto, koska sillä liikkuminen onnistuu hyvin.
Tekee säväyksen muihin, kun köpöttelee kepeillä auton luo, viskaa ne takapenkille ja siitä könkkää kuskin paikalle...
Mulle annettiin ohjeeksi käyttää kyynärsauvoja viikko, maksimissaan kaks, mutta nyt oon kyllä jo jättänyt ne nurkkaan kotona ollessani: meidän portaiden kaiteet on just sellaisella leveydellä, että niiden avulla voi helposti mennä käsien varassa ylös tai alas ja tasaisella voin ihan hyvin könkätä jalan kanssa lyhyillä askelilla. Kyynärsauvat on niin tyhmät, kun ei voi mitään tavaroita kantaa mukana, vaan aina pitäis olla olkalaukku tai vastaava mukana. Kahvikuppia joutuu siirtämään askel kerrallaan, jos haluu viedä sen keittimen luota keittiön pöydälle.
Huppari osoittautui hyväksi asusteeksi: kännykkä ja telkkarin kaukosäädin mahtuvat hyvin etutaskuun ;-)
Ulkona sitten on sen verran liukasta, että varsinkin meidän parkkipaikan ja sinne vievien betoniportaiden takia on paras käyttää kyynärsauvoja. Lisäks mä haluun, että muut ihmiset näkee, miks mä kuljen hitaasti ja ettei mua sais töniä, joten ne sauvat on siitäkin hyvät käyttää ulkona asioidessa.
Onneks mulla on tosiaan automaattivaihteinen auto, koska sillä liikkuminen onnistuu hyvin.
Tekee säväyksen muihin, kun köpöttelee kepeillä auton luo, viskaa ne takapenkille ja siitä könkkää kuskin paikalle...
3.1.2008
Leikkaus oli tänään
Tänään aamulla sika-aikainen herätys, ilman ruokaa ja juomaa liikkeelle ja Dextran sairaalaan. Siellä pukeutuminen iki-ihaniin sairaalan vaatteisiin, ilmeisesti jotain rauhottavia lääkkeitä (jotka kyllä aika nopeasti alkoivatkin vaikuttaa - hyvä että jaksoi lehteä lukea hetken kuluttua) ja leikkauksen odottelua. Nukutuslääkäri kävi kysymässä, haluanko puudutuksen vai nukutuksen, mutta en osannut valita - päädyin lopulta nukutukseen, vaikka se olis varmaan lopulta ollut ihan se ja sama.
Pian se olikin jo mun vuoro - odotellessa oli tullut jo vähän kylmä. Leikkaussaliin ja pöydälle makoilemaan. Piuhat kiinni ja sitten sain maskin, josta muutaman henkäisyn jälkeen tajusin, että kohta lähtee taju - taisin "hyvää yötä" ehtiä toivottamaan nukutuslääkärille.
Heräsin jonkin ajan kuluttua ja saman tien totesin, että mulla on todella kylmä! Sain lämpöpeiton, mutta kesti aikansa, ennen kuin se auttoi - leuka väpätti kuin lapsena talvisin sen jälkeen, kun oli ollut luistelemassa takapihan jäällä aivan liian kauan sen jälkeen, kun oli jo tullut kylmä.
Jalka oli aika tunnoton ja olo muutenkin vähän huonohko - ihmekö tuo, kun ei ollut syönyt tai juonut mitään pitkään aikaan. Mehua sain ja kurkku olikin ihan rutikuiva ja tuntui pahalta, koska siinä oli ollut hengitysputki leikkauksen ajan.
Vielä otin nokoset jos toisetkin, ennen kuin minulle tarjottiin jugurttia ja leipää. Siitä olo parani pikku hiljaa ja sekä nukutuslääkäri että Pasanen kävivät moikkaamassa - en kyllä jälkikäteen muista juurikaan, mitä puhelivat... Se oli hyvä idea, että olin edellisenä päivänä käynyt jo etukäteen fysioterapeutin kanssa läpi sen, mitä polvesta korjataan ja mitä saan ekat päivät ja viikot tehdä - leikkauksen jälkeen pää on lääkkeistä ja nukutuksesta kuitenkin niin sekaisin, ettei niitä olis muistanut enää edes samana iltana.
Kokeilin kepeillä liikkumista ennen kuin soitin 'noutajalle': Tipi tuli hakemaan ja mentiin kotiin jo klo 15 aikaan - on nää päiväkirurgiset toimenpiteet ihmeellisiä!
Kepeillä könkkäillen sitten liikuin, jalkaa kuitenkin heti maahan asti laittaen.
Polvesta korjattiin siis eturistiside, sekä ulko- että sisempi kierukka oli repeytynyt ja irralliset lipareet niitattiin paikoilleen ja lisäksi putsattiin jotain rippeitä (sieltä oli siis löytynyt vanhakin kierukkavamma, jossa repeämä oli jotenkin noussut pystyyn ja olis aiheuttanut nivelpintojen ennen aikaista kulumaa, jos sitä ei oltais korjattu). Venähtänyttä sivusidettä ei korjattu, sen korjaantunee ajan kanssa itsekseen ja lihaksillahan voidaan aina jotain kompensoida. Samoin luupinnoissa olevia jotain kolhuja - ei niitä kaiketi sen kummemmin korjattu.
Haavat oli haavateippien alla ja niiden päälle oli vielä teipattu sellaiset liimareunaiset sideharso-laput ja vielä ideaaliside lätkäisty päälle (jotenkin hassusti polvesta nilkkaan asti ?).
Illalla Tipi teki ruokaa, ja kesken ruuan mulle tuli ihan kamala olo - en ehtinyt vessaan asti, vaan oksensin keittiön lavuaariin - noloa, kun toinen oli tehnyt oikeesti hyvää ruokaa...
Paha olo jatkui jonkun aikaa ja aina välissä yritin syödä jotain - jugurttia, banaania ja tummaa leipää - ihan samat eväät kuin krapulassakin ;-) .
Illalla buranaa - peräti 800:n - normaalisti käytän 200:a tai 400:a - ja lisäksi Panacodia. Ne yhdessä saa mut ihan väsyneeks, joten nukkumaan aikaisin. Leikkauspäivä takana ja tästä se paraneminen alkaa!!
Pian se olikin jo mun vuoro - odotellessa oli tullut jo vähän kylmä. Leikkaussaliin ja pöydälle makoilemaan. Piuhat kiinni ja sitten sain maskin, josta muutaman henkäisyn jälkeen tajusin, että kohta lähtee taju - taisin "hyvää yötä" ehtiä toivottamaan nukutuslääkärille.
Heräsin jonkin ajan kuluttua ja saman tien totesin, että mulla on todella kylmä! Sain lämpöpeiton, mutta kesti aikansa, ennen kuin se auttoi - leuka väpätti kuin lapsena talvisin sen jälkeen, kun oli ollut luistelemassa takapihan jäällä aivan liian kauan sen jälkeen, kun oli jo tullut kylmä.
Jalka oli aika tunnoton ja olo muutenkin vähän huonohko - ihmekö tuo, kun ei ollut syönyt tai juonut mitään pitkään aikaan. Mehua sain ja kurkku olikin ihan rutikuiva ja tuntui pahalta, koska siinä oli ollut hengitysputki leikkauksen ajan.
Vielä otin nokoset jos toisetkin, ennen kuin minulle tarjottiin jugurttia ja leipää. Siitä olo parani pikku hiljaa ja sekä nukutuslääkäri että Pasanen kävivät moikkaamassa - en kyllä jälkikäteen muista juurikaan, mitä puhelivat... Se oli hyvä idea, että olin edellisenä päivänä käynyt jo etukäteen fysioterapeutin kanssa läpi sen, mitä polvesta korjataan ja mitä saan ekat päivät ja viikot tehdä - leikkauksen jälkeen pää on lääkkeistä ja nukutuksesta kuitenkin niin sekaisin, ettei niitä olis muistanut enää edes samana iltana.
Kokeilin kepeillä liikkumista ennen kuin soitin 'noutajalle': Tipi tuli hakemaan ja mentiin kotiin jo klo 15 aikaan - on nää päiväkirurgiset toimenpiteet ihmeellisiä!
Kepeillä könkkäillen sitten liikuin, jalkaa kuitenkin heti maahan asti laittaen.
Polvesta korjattiin siis eturistiside, sekä ulko- että sisempi kierukka oli repeytynyt ja irralliset lipareet niitattiin paikoilleen ja lisäksi putsattiin jotain rippeitä (sieltä oli siis löytynyt vanhakin kierukkavamma, jossa repeämä oli jotenkin noussut pystyyn ja olis aiheuttanut nivelpintojen ennen aikaista kulumaa, jos sitä ei oltais korjattu). Venähtänyttä sivusidettä ei korjattu, sen korjaantunee ajan kanssa itsekseen ja lihaksillahan voidaan aina jotain kompensoida. Samoin luupinnoissa olevia jotain kolhuja - ei niitä kaiketi sen kummemmin korjattu.
Haavat oli haavateippien alla ja niiden päälle oli vielä teipattu sellaiset liimareunaiset sideharso-laput ja vielä ideaaliside lätkäisty päälle (jotenkin hassusti polvesta nilkkaan asti ?).
Illalla Tipi teki ruokaa, ja kesken ruuan mulle tuli ihan kamala olo - en ehtinyt vessaan asti, vaan oksensin keittiön lavuaariin - noloa, kun toinen oli tehnyt oikeesti hyvää ruokaa...
Paha olo jatkui jonkun aikaa ja aina välissä yritin syödä jotain - jugurttia, banaania ja tummaa leipää - ihan samat eväät kuin krapulassakin ;-) .
Illalla buranaa - peräti 800:n - normaalisti käytän 200:a tai 400:a - ja lisäksi Panacodia. Ne yhdessä saa mut ihan väsyneeks, joten nukkumaan aikaisin. Leikkauspäivä takana ja tästä se paraneminen alkaa!!
1.1.2008
Uuden vuoden soihtulasku katsottu
Enpä muista, koska oon viimeeks nähnyt hiihtokoulun soihtulaskun katsojan suunnalta... joskus kouluiässä? Jos ei oo oltu Rukalla, niin sitten on jäänyt tietty väliin, mutta muuten on oltu tietty aina mukana itse laskussa. Mutta olihan se ihan komeata katsottavaa, samoin se upea Rukakeskuksen ilotulitus.
Sitä ennen oltiin Miian ja Iston vieraina ja nautittiin todella hyvästä ruuasta ja seurasta. Kiva uus vuos!
Ja soihtulaskun jälkeen mentiin Talvijärvelle ampumaan omia raketteja. Kaikki muut tykkäs paitsi Vertti-parka...
Laitanpa tähän kuvankin muistoja verestämään...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)