Vuosikatsaus; hiihtoreissu Alpeille takana

No eihän se perhana vieläkään ihan kunnossa oo: olin viikon Alpeilla hiihtämässä ja selvästi jalka ei kestä vielä kunnon hiihtoa: iltapäivään mennessä oli jo niin kipeenä, että ilman särkylääkkeitä ei olis voinu jatkaa, ja oikeestaan ilman särkylääkkeitä tuskin olis päässyt näin hyvin ylipäätään laskemaan.

Offarilla kaatuminen herätti, kun en päässyt omin voimin ylös: en uskaltanut väkisin reislihaksilla vääntää polven yli itseäni ylös ja sauvatukea ei saanut (koska lunta oli tullut niin paljon - sinänsä ihanaa). Oli sen jälkeen pakko vähän ottaa järkeä käteen ja hiihtää vähän iisimmin. Onneks sitä lunta tuli sen verran, että ihan kunnolla korkkailemaan pääs rinteilläkin.

Laskin vähän lyhyempiä päiviä, mutta en ollut porukassa ainoo, joka lähti 1-2 mäkeä aikaisemmin kämpille, joten ei tuntunut niin pahalta.

Joka tapauksessa toisessakin polvessa on sen verran ilmeisesti nivelpintojen kulumaa, että molemmat polvet on kipeinä heti, kun yrittää jotain enemmän, esim. lenkkeillä tai tehdä reisiojentajaa. Onko perhana niin, ettei enää kivutonta urheilupäivää polvien kanssa tuu? S'olis traagista...

Takapakkia omaa laiskuutta

No, eihän se polvi ihan kaikkea kestä: yhden aika intensiivisen purjehdusviikonlopun jälkeen se oli ihan turvoksissa ja lonksu, ja olin ihan varma, että oon taas repässyt sieltä jotain. Lenkkeily ei taas onnistunut millään ja kuntokin on todella huono. Lisäks en oo "tehnyt mitään" lihaskunnon eteen: oon siis vaan elänyt ja purjehtinut, mutta en mitään erityistä lihasjumppaa, niin kuin pitäis joka päivä.
Nyt kesä-heinäkuussa oon taas käynyt sauvakävelyillä ja pyöräilemässä ja tänään aion mennä uimaan, mutta ihan selvää on, etten vielä pysty pelaamaan esim. tennistä - en vaan osaa liikkua jalan kanssa nyt yhtäkkiä, kun ensin sitä puoli vuotta varoo hullun lailla ja nyt ei oo lihaksia tai uskallusta tehdä mitään äkkinäisiä, pomppivia liikkeitä. JURPPII, koska selkeesti on nyt kyse omasta laiskuudesta kuntoutuksen suhteen.
Ens viikonloppuna kokeilen vähän tennistä ekan kerran, katsotaan...

Siirsin jo mun lopputarkastus-aikaakin fysioon kuukaudella, että ehtisin tosissaan vähän hommatakin niitä lihaksia ja voimaa, jota siinä testissä mitataan.

Pitäis vaikka perhana hyppiä yhdellä jalalla "mahdollisimman pehmeästi" joka päivä 3 x 20 kertaa. Ei olis liikaa vaadittu, eihän!

Laiskamato töihin vaan!!
(Tänään sentään fillarilla duunissa).

Elo alkaa helpottaa

Nyt alkaa pikkuhiljaa jo olla uskomus siihen, että kyllä tästä vielä polvi tulee! Lenkkeily on edelleen hankalaa ja hidasta, mutta sentään onnistuu ja nyt uskaltaa ulkona muutenkin jo ottaa vähän juoksuaskelia, jos pitää kiiruhtaa jonnekin yms.
Samoin purjehtiessa ei juurikaan oo ollut mitään haittaa, vaikka ihan selvä juttu on, ettei keulagastin hommiin vielä voi ryhtyä - ei oikein edes kevyellä tuulella.

Väliin vaan huomaa, että polvi vähän "muljahtaa", mutta se varmaan johtuu siitä, ettei lihakset vielä tue polvea kunnolla - mulla on ollut vähän huono lihasvoimajakso tässä viime aikoina. Viikon kuluttua olis seuraava fysio-testaus, joten täytynee vähän tsempata.

Kesä tulee ja se on kivaa.

Juoksulenkki onnistui jo paljon paremmin

Olin tänään jo kolmannella lenkillä, ja yhden kerran tässä välissä juoksin juoksumatollakin (tosin vaan 10 min). Ja nyt pystyin juoksemaan koko matkan, 30 min. Matkanteko vaan oli niin hiljaista, että koko ajan pelkäsin, että joku menee kävelysauvoilla ohi... ;-)
Mutta joka tapauksessa: lenkki tehty ja juokseminen onnistui. Nyt sitten pikku hiljaa yleiskuntoa paremmaks ja samalla jalan lihaksistoa ja sitä luottamusta, että uskallan loikata sen jalan varaan ja luotan siihen.

Selkein haitta askellukseen (sekä kävely- että juoksu-) on selvästi se, että pohje ja säären lihakset on aika heikot, enkä vie askelta läpi rullaten: kanta edellä maahan ja päkiäponnistus lopussa, samalla oikea lantio sais pudota rennosti.

Melkein voi sanoa, että tässähän joutuu opettelemaan kävelyn ja juoksun ihan uudestaan, koska heti kun en ajattele asiaa, rupean taas linkuttamaan ja astumaan tasapohjalla.

Tänään aion vielä hakea fillarin ulkovarastosta ja meen tod.näk. rantsuun fillarilla - operaatio kuntoon kesäksi on hyvässä vauhdissa!!

Ekat purjehduspäivät jo takana

Ekat treenit oli maanantaina ja mä olin kipparina: ehkä kaks kertaa törmäsin siihen, että jäykästä jalasta oli haittaa! Ihanaa, ettei sen enempää.

Tiistaina olin sitten Pointin gastina ja heti tilanne tuli eteen paljon useammin. Lisäks olin aivan arka menemään etukannelle, joten vaikka Saila oli ensin ajatellut mut keulagastiksi, niin mä sanoin, että ennen kesäkuuta en mee keulaan. Olin sitten keulassa kryssillä (eli lähinnä vain vaihtamassa puolta) ja genoassa lenssillä, joten mulla oli aika löysä duuni. Ihan hyvä niin.

MUTTA voi että oli ihanaa olla taas merellä ja treenata. Kyllä purjehtiminen on mahtavaa. Eikä siellä tosiaan tullut yhtään kylmä, vaikka kaikki muut sitä aina luulee. Miks sitä kylmä tulis, kun on pitkät aluskerrastot alla ja koko ajan tekee jotain...

Eka lenkkiyritys

Oon jo vähän odotellut sitä, että saisin lähdettyä lenkille. Mielikuvissani askelrytmi on tasainen, hengitys mukavasti rytmittää rullaavaa askelta, ilmavirta hivelee poskia ja lenkkeily tuntuu ihanalta.

Totuus oli sitten karmaiseva: jalkaan sattui pirusti, joten ekojen askelten jälkeen piti saman tien siirtyä kävelemään. Tiukan lämmittelyn jälkeen yritin uudestaan ja se meni ihan hirveeks linkkaamiseks. Lisäks huomasin, että yleiskunto on surkee!!

Lopulta sain jonkin minuutin juostua mutta molemmat polvet oli sitten koko illan niin kipeet, että hyvä kun pääsin portaat yläkertaan irvistämättä. (Tai siis en päässyt yläkertaan irvistämättä!)

Kamalaa - toivottavasti tilanne paranee nopeesti - aion käydä puntilla ja yrittää hallitusti juoksumattoa.

Kohta alkaa purjehduskausi

Lauantaina oltiin laittamassa jo Centerin ekat veneet vesille, joten kohta päästään treenaamaan. Saa nähdä, miten paljon haittaa tästä jäykästä jalasta on veneessä: etukannelle en mee ennen kesäkuun loppua tai ainakaan ennen kuin pääsen kunnolla kyykkyyn. Mutta kyllä sitä jalkaa yllättävän paljon tarvitaan pianossa ja genoassakin, kun pitää ketterästi päästä hengaamaan ja jeesaamaan keulaa, joten katotaan... iisisti ekalla kerralla!
Voi olla, että joudun hankkimaan jonkinlaisen polvituen varmuudeksi, vaikken kyllä haluais mihinkään tuki-kierteeseen joutua.

3 kk kuntotesti

Tänään oli kuntotesti, joka tehdään noin 3 kk leikkauksesta. Tarkoitus on seurata lihasvoiman ja tasapainon sekä liikkuvuuden kehitystä verrattuna toiseen, ns. terveeseen jalkaan.

Ainahan mun on todettava, että väliin oikeaan polveen sattuu enemmän kuin vasempaan ja oikea jalkahan mulla on se, jota mä oon säästellyt jo vuosia, minkä johdosta vasen on aina ollut se vahvempi, luotettavampi ja tasapainoltaan paljon parempi jalka.

Ensin mitattiin ympärysmittoja ja pohjetta lukuunottamatta erot eivät olleet suuret: ja vasen pohje on siitä akillesleikkauksesta asti ollut aina pienempi kuin oikee anyway.

Sitten fyssari kokeili sen mun eturistisiteen pitävyyttä, kun kerroin, että olin kaatunut Rukalla. Hyvältä vaikutti, joten ei kun testaamaan...

• Pituushypyssä tulos oli jo reilusti yli 90%, eli vasemmalla jalalla ponnistaen pääsin melkein yhtä pitkälle kuin oikealla jalalla ponnistaessani. (Yleensä tässä vaiheessa pitäis olla vähintään 70% tasoa).
• Kaheksikkojuoksussa sama juttu, eli tulos noin 90% luokkaa. Ja lisäksi sivuloikat kuulemma näyttivät ihan hyviltä ja sain ponnistettua sivusuuntaan ihan hyvin. (Fyssari kuulosti vähän ihmettelevältä tässä kohden, se ei tiedä, että mun ylipainoisen, keski-ikäisen konttorirotan alla piileeksii entinen loikkatreeni-pujottelilja-monilaji-urheilija).
• Etureiden ojennusvoimassa tulos tais jäädä vähän 90% alle, mutta ihan ok.
• Takareiden koukistuksessa käytettiin liian vähäistä vastusta, mikä johti ehkä vähän vääristyneeseen tulokseen: ensinnäkin vasemmalla jalalla jaksoin vääntää lähes 70 kertaa, mutta oikealla sitten 170 ja sittenkin vaan lopetin, joten tulos oli vaan alle 40%. Mutta kyllä mä tunnistan, että takareisi on suhteessa huonompi kuin etureisi tässä jalassa, mutta ei nyt ehkä ihan noin selvästi?!
• Yhden jalas askelkyykky siten, että takajalka on korokkeella ja tahti tulee annettuna, niin vasemmalla tasapaino ja tahti säilyivät paremmin ja sain suuremman tuloksen kuin oikealla jalalla, jolla rupesin melkein heti horjuilemaan.

Ite oli aika tyytyväinen tuloksiini ja sain taas intoa treenata lisää. Nyt saa siis jo puntilla treenata yhdellä jalalla reiden ojennusta ja koukistusta - yhdellä jalalla kerrallaan sen takia, ettei vielä laittais liikaa painoa.

Hiihtolomalla Rukalla

Tiistaista sunnuntaihin olin lomailemassa Rukalla ja se oli ihanaa. Hiihdin joka päivä perinteistä murtsikaa ja se sujui ihan hyvin. Pahat alamäet (sellaiset, joissa pitää aurata tai joissa vauhti tulis kovaks) mä kannoin suksia ensin vähän matkaa - turha ottaa mitään riskejä tässä vaiheessa.

Mutta voi jessus en tiennyt, kuinka kivaa perinteinenkin murtsi on, kun muutakaan ei voi tehdä!

Parhaimmillaan hiihdettiin parina päivinä about 20 km lenkit, mutta tahti oli rauhallinen ja kahvitauoilla käytiin laavuilla. Aurinko paistoi parina päivänä, joten vähän tuli väriäkin poskiin.

Peruskunto on kyllä aika surkee: Tipin kanssa hiihtäessä sivutuulisena pyrypäivänä mun kunto loppu totaalisti pari kilsaa ennen kämppää. Se järven jää oli ylämäkeä koko loppumatkan! Kädet raahas sauvoja sivulla enkä jaksanut kuin siirtää painoa jalalta toiselle ja toivoa, että suksi samalla liukuu edes vähän eteenpäin.

Polvi aina turpos vähäsen ja oli selvästi "väsynyt", mutta varmana teki kuntoviikko hyvää!

Vikana iltana tietty kaaduin alamäessä, jossa oli alla jäätä ja päällä hötölunta - ei auttanut edes liukuesteet, koska sitä irtolunta oli sen verran kengän ja jään välissä. Kaatuessa tunsin, kuinka polvea vihlas ja tietty pelkäsin pahinta. Perhana.
Mutta ei se särkenyt eikä turvonnut sen kummemmin, joten jo seuraavana päivänä alko olla varma tunne, että ei sille oo mitään sattunut... Ja maanantainahan mulla on sovittuna fyssarille se testauspäivä.

Vko 10 menossa, parannettavaa liikkuvuudessa

Viime kertaisen hyvän tuloksen jälkimainingeissa treenaaminen jäi vähän vähemmälle. Kävin toki vesijuoksemassa pariin kertaan, samoin hiihtämässä murtsikaa, koiran kanssa kävelyllä ja firman pippaloissa tanssimassa, mutta varsinaiset polven liikeratoja parantavat liikkeet kyllä jäivät lähes kokonaan tekemättä. Ja niinpä tuli vähän moittivaa palautetta sekä oikaisusuunnassa että koukistussuunnassa. Sen sijaan tuntui, että ketteryys ja lihasvoimaliikkeet nilkan liikettä lukuunottamatta menivät ihan hyvin.

Tänään harjoiteltiin niitä liikkeitä, jotka tulevat 3kk-kuntotestiin: vauhditon pituushyppy - ponnistus yhdeltä jalalta, alas kahdelle jalalle (kovalla lattialla), kahdeksikkojuoksu, tasapainolauta, yhden jalan askelkyykky (takajalka korokkeella), reiden ojennus ja koukistus, ja mitä muita niitä olikaan.
Kaikki tehdään siten, että vertailuksi tehdään oikealla jalalla, ja siihen prosentuaalinen vertailu vasemmalla. Ja voimajutuissa niin monta toistoa kuin jaksaa (blääh). Nyt jo toi pituushyppy oli vasemmalla about sama kuin oikealla - täytyypä treenata molempia!

Mulla selvästi liikkumista ja liikkuvuutta eniten haittaa nyt nilkan toimimattomuus (pohkeen ja säären huono lihaskunto) - hypyt ja askelet tömähtävät lattiaan, eikä jalka niitä yhtään pehmennä.

Kuntotesti on huhtikuun 7. pvä - siihen mennessä täytyy treenata em. liikkeitä oikein kunnolla ja saada askel paljon joustavammaksi ja pehmeämmäksi.

Murtsikaa, vihdoin

No nyt kun on melkein talvi etelä-suomessakin, käytiin lauantaina Olarin keskuspuiston "laduilla" hiihtämässä perinteistä. Ihanaa oli olla suksilla ja todeta, että ainakin tasaisella ja selkeillä laduilla hiihtäminen onnistui erittäin hyvin. Niska/hartiat sai jumppaa ja hiki tuli - ihanaa.
Harmi vaan, että ladut oli niin surkeessa kunnossa ja tänään maanantaina siellä tuskin enää on sitäkään, kun edes öisin ei oo ollut pakkasta. Mutta tää kyllä selkeytti suunnitelmia: aion lähteä huhtikuun alussa Rukalle viikoks.

viikko 9 ja hyviä uutisia

Mulla oli taas tarkistyskäynti fyssarilla, koska kuntoutus ei oo edennyt tarpeeks hyvin tähän mennessä, mutta nyt tuli vihdoin hyviä uutisia:

Olin ensinnäkin venyttänyt kaks iltaa jalkaa suoraks ja kivutkin vähenivät, joten olin päässyt kokeilemaan niitä ketterysshyppelyitä ihan eri tavalla kuin aiemmin. Lisäksi olin käynyt vesijuoksemassa edellisenä iltana, mikä laittaa nesteet liikkeelle ja vähentää turvotusta.

Niinpä sain jalan suoraksi asti!! (Tosin passiivisena se oli vielä millin irti alustasta, mutta autettuna 0 milliä - vihdoin.)
Lisäksi pystyin hyppimään jo kiertohyppelyitä, yhdellä jalalla aina 5 hypähdystä kerrallaan (aika huteraa ja tömähtelevää se kuitenkin on), kokeiltiin luisteluhyppyjäkin, sivuloikkia ja pituushyppyjä eri muodoissa.

Ihan eri fiilis tällä kertaa verrattuna pariin aiempaan!! Ja mahdollisesti suurin ero oli se, että kahtena edellisenä iltana pakotin jalkaa suoraksi - särkylääkettä naamariin ja venyttelemään.

Seuraavaksi aion saada sen vihdoin kunnolla koukkuun, mutta koko ajan pitää

• treenata sekä suoristamista että koukistamista,
• treenata voimaa,
• treenata ketteryyttä ja lihashallintaa, koordinaatiota.

Tarkoittaa melkein 1-2 tunnin treenejä joka päivä. Enemmän tulee nyt urheiltua kuin koskaan (no ei sentään), ja vaikka muutos näkyy toki vasemmassa jalassa, niin tuntuu, että tän panostuksen jälkeen mun pitäis olla ihan huippu-urheilija-kunnossa ennen kuin todellinen kevät koittaa. I wish.

Ihanaa muuten, että nyt on ollut jo vähän aikaa talvi ulkona: yöpakkasia ja maassa vähän lunta.

Kuntopyöräily onnistuu taas

Ihanaa - kaks edellistä kertaa kuntopyörällä on olleet taas ihan ok, ainoastaan ihan alku vähän vihlassut. Tätä edeltävät pari viikkoahan en oikeen pystynyt pyöräilemään, kun kipu oli sen verran ilkeä. Hassua, että alkuun ei ollu mitään ongelmaa, sitten tulee kivulias jakso ja nyt taas tuntuis onnistuvan.

Mutta on tässä ihan perkuleen moinen työ saada jalka kuntoon. Käveleminen ei vieläkään ole ihan mutkatonta ja portaat alaspäin varsinkin on hankalat. Osittainhan linkkaaminen on enää korvien välistä kiinni.

Eilen kotona kokeilin niitä ketteryysharjoituksia ja kyllä ne periaatteessa onnistuivat ihan ok. Paljon paremmin kuin silloin fyssarin luona, kun jalka ei ollut koko ajan kipee ja vihlassut, kuin hammaslääkärissä hampaat poran osuessa liian lähelle hermoa.

Sunnuntaina hyvä reisilihasjumpan innoittamana kävin sitten vielä lumisateen jäljiltä sauvakävelyllä, mutta se oli ehkä virhe, koska polvi jomotti illan enkä saanut sitä enää lähellekään suoraks.

Viikko 8

Taas laiskan läksyä fysioterapeutilta: vaikka saan jalan jo paljon paremmin suoraksi kuin viime kerralla, se ei vielä riitä. Ja lihaksissa on edelleen pahaa vajausta. Mulla oli viime viikolla pari tosi "huonoa" päivää: aamusta asti jalka oli todella kipeä eikä todellakaan tehnyt mieli yhtään treenata sitä. Onneksi oli muutama parempikin päivä ja sain tehtyä jumpat ihan kunnolla.

Nyt tuli uusina liikkeinä mm. pientä hyppelyä ja auts, kuinka vaikeata se oli toteuttaa - korvien väli esti yhden jalan hyppelyn vasemmalla jalalla - piti oikein pakottaa itsensä tekemään, mitä pyydettiin.

Ja polven korkealle nostamista ja samalla sivusuuntaista hyppelyä. Kyllä olis ennen vanhaan nauranut, kun olis nähnyt, että jollekulle tekee näin vaikeeta mennä sivusuuntaisia hyppelyitä!

Mutta se suoristaminen ja koukistaminen: vielä on vajaa suoristus ja koukistuskin jää siitä, mitä tässä vaiheessa pitäis olla. Perhana! Miksen mä oo treenannut ahkerammin! Oma vika.

Jatkossa särkylääkkeen voimin vaan. Nyt läks. Ens torstaina seuraava käynti ja mähän näytän!

Kipuja ja tuntemuksia

Vielä viikko sitten polvessa ei tuntunut missään kuntopyöräily tai reipas kävely, mutta nyt tuntuu inhaa kipua välillä, kun yrittää koukistaa jalkaa viedäkseen sen pyöräillessä polkimen mukana takaa yläkautta eteen (yläkaari).
Hassu juttu on, että koukistamissuunnassa kipu ei juurikaan tunnu polven edessä, vaan oikeastaan enemmän sen takaosassa, ulkosyrjässä. Ei ymmärrä...

Samoin oikaiseminen sattuu nyt enemmän kuin aikaisemmin.

Johtuukohan siitä, että liikeratojen kuitenkin parantuessa mä rasitan jalkaa enemmän huomaamattani, vai onko kudosten paraneminen jotenkin nyt sellaisessa vaiheessa, että se aiheuttaa kipua tms.

Venyttelykin vois auttaa - pitäiskö kokeilla - tuttu sana, mutt en muista mitä tarkoittaa.