Vko 10 menossa, parannettavaa liikkuvuudessa

Viime kertaisen hyvän tuloksen jälkimainingeissa treenaaminen jäi vähän vähemmälle. Kävin toki vesijuoksemassa pariin kertaan, samoin hiihtämässä murtsikaa, koiran kanssa kävelyllä ja firman pippaloissa tanssimassa, mutta varsinaiset polven liikeratoja parantavat liikkeet kyllä jäivät lähes kokonaan tekemättä. Ja niinpä tuli vähän moittivaa palautetta sekä oikaisusuunnassa että koukistussuunnassa. Sen sijaan tuntui, että ketteryys ja lihasvoimaliikkeet nilkan liikettä lukuunottamatta menivät ihan hyvin.

Tänään harjoiteltiin niitä liikkeitä, jotka tulevat 3kk-kuntotestiin: vauhditon pituushyppy - ponnistus yhdeltä jalalta, alas kahdelle jalalle (kovalla lattialla), kahdeksikkojuoksu, tasapainolauta, yhden jalan askelkyykky (takajalka korokkeella), reiden ojennus ja koukistus, ja mitä muita niitä olikaan.
Kaikki tehdään siten, että vertailuksi tehdään oikealla jalalla, ja siihen prosentuaalinen vertailu vasemmalla. Ja voimajutuissa niin monta toistoa kuin jaksaa (blääh). Nyt jo toi pituushyppy oli vasemmalla about sama kuin oikealla - täytyypä treenata molempia!

Mulla selvästi liikkumista ja liikkuvuutta eniten haittaa nyt nilkan toimimattomuus (pohkeen ja säären huono lihaskunto) - hypyt ja askelet tömähtävät lattiaan, eikä jalka niitä yhtään pehmennä.

Kuntotesti on huhtikuun 7. pvä - siihen mennessä täytyy treenata em. liikkeitä oikein kunnolla ja saada askel paljon joustavammaksi ja pehmeämmäksi.

Murtsikaa, vihdoin

No nyt kun on melkein talvi etelä-suomessakin, käytiin lauantaina Olarin keskuspuiston "laduilla" hiihtämässä perinteistä. Ihanaa oli olla suksilla ja todeta, että ainakin tasaisella ja selkeillä laduilla hiihtäminen onnistui erittäin hyvin. Niska/hartiat sai jumppaa ja hiki tuli - ihanaa.
Harmi vaan, että ladut oli niin surkeessa kunnossa ja tänään maanantaina siellä tuskin enää on sitäkään, kun edes öisin ei oo ollut pakkasta. Mutta tää kyllä selkeytti suunnitelmia: aion lähteä huhtikuun alussa Rukalle viikoks.

viikko 9 ja hyviä uutisia

Mulla oli taas tarkistyskäynti fyssarilla, koska kuntoutus ei oo edennyt tarpeeks hyvin tähän mennessä, mutta nyt tuli vihdoin hyviä uutisia:

Olin ensinnäkin venyttänyt kaks iltaa jalkaa suoraks ja kivutkin vähenivät, joten olin päässyt kokeilemaan niitä ketterysshyppelyitä ihan eri tavalla kuin aiemmin. Lisäksi olin käynyt vesijuoksemassa edellisenä iltana, mikä laittaa nesteet liikkeelle ja vähentää turvotusta.

Niinpä sain jalan suoraksi asti!! (Tosin passiivisena se oli vielä millin irti alustasta, mutta autettuna 0 milliä - vihdoin.)
Lisäksi pystyin hyppimään jo kiertohyppelyitä, yhdellä jalalla aina 5 hypähdystä kerrallaan (aika huteraa ja tömähtelevää se kuitenkin on), kokeiltiin luisteluhyppyjäkin, sivuloikkia ja pituushyppyjä eri muodoissa.

Ihan eri fiilis tällä kertaa verrattuna pariin aiempaan!! Ja mahdollisesti suurin ero oli se, että kahtena edellisenä iltana pakotin jalkaa suoraksi - särkylääkettä naamariin ja venyttelemään.

Seuraavaksi aion saada sen vihdoin kunnolla koukkuun, mutta koko ajan pitää

• treenata sekä suoristamista että koukistamista,
• treenata voimaa,
• treenata ketteryyttä ja lihashallintaa, koordinaatiota.

Tarkoittaa melkein 1-2 tunnin treenejä joka päivä. Enemmän tulee nyt urheiltua kuin koskaan (no ei sentään), ja vaikka muutos näkyy toki vasemmassa jalassa, niin tuntuu, että tän panostuksen jälkeen mun pitäis olla ihan huippu-urheilija-kunnossa ennen kuin todellinen kevät koittaa. I wish.

Ihanaa muuten, että nyt on ollut jo vähän aikaa talvi ulkona: yöpakkasia ja maassa vähän lunta.

Kuntopyöräily onnistuu taas

Ihanaa - kaks edellistä kertaa kuntopyörällä on olleet taas ihan ok, ainoastaan ihan alku vähän vihlassut. Tätä edeltävät pari viikkoahan en oikeen pystynyt pyöräilemään, kun kipu oli sen verran ilkeä. Hassua, että alkuun ei ollu mitään ongelmaa, sitten tulee kivulias jakso ja nyt taas tuntuis onnistuvan.

Mutta on tässä ihan perkuleen moinen työ saada jalka kuntoon. Käveleminen ei vieläkään ole ihan mutkatonta ja portaat alaspäin varsinkin on hankalat. Osittainhan linkkaaminen on enää korvien välistä kiinni.

Eilen kotona kokeilin niitä ketteryysharjoituksia ja kyllä ne periaatteessa onnistuivat ihan ok. Paljon paremmin kuin silloin fyssarin luona, kun jalka ei ollut koko ajan kipee ja vihlassut, kuin hammaslääkärissä hampaat poran osuessa liian lähelle hermoa.

Sunnuntaina hyvä reisilihasjumpan innoittamana kävin sitten vielä lumisateen jäljiltä sauvakävelyllä, mutta se oli ehkä virhe, koska polvi jomotti illan enkä saanut sitä enää lähellekään suoraks.